InBev Leffe Blonde

Notre-Dame de Leffen luostari rakennettiin Maas-joen rannalle, Etelä-Belgiaan vuonna 1152. Noin sata vuotta rakentamisen jälkeen, aloitettiin siellä oman oluen paneminen, kuten muissakin luostareissa tuohon aikaan oli tapana. Näin syntyi tunnetut Leffe-luostarioluet, joita valmistetaan vielä tänä päivänäkin samalla, yli 700 vuotta vanhalla reseptillä. Leffen historia ei kuitenkaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, esimerkiksi panimorakennus on tuhoutunut useita kertoja, muun muassa kerran tulvassa sekä kerran tulipalossa. Myöskään tätä luostariolutta ei enää nimensä mukaisesti valmisteta luostarissa, vaan nykyään Leffen omistaa belgialainen jättipanimoyhtiö InBev ja se valmistetaan Stella Artoisin vanhalla tehtaalla Leuvenissa, Belgiassa.

Panimo - Leffe / InBev

Olut - Blonde

Maa - Belgia

Tyyli - Belgian Ale

Speksit - 6,6% / 14,2 EBC / 16 EBU

Ulkonäkö Blondessa on varsin hyvä. Väriltään olut on oranssin läpikuultavaa ja sen päälle muodostuu suuri vaalea vaahtokukka, joka kestää oluen päällä lähes niin kauan, kuin itse olutkin lasissa. Onneksi se ei kuitenkaan estä Blonden miellyttävää tuoksua tulemasta esiin, josta löytyy hedelmäisyyttä, maltaisuutta sekä ripaus kukkaisuutta. Raikas ja mukava tuoksu kaiken kaikkiaan.

Ensimmäiseksi maussa huomaa sen varsin voimakkaan mausteisuuden. Hyvin epätyypillinen verrattuna aikaisempiin Ale-oluisiin, mitä itse olen juonut. Mausteisuutta kuitenkin tukee oluen hedelmäisyys sekä hento kukkaisuus. Kevyt humalointi täyteläistää maun, tehden oluesta täten varsin mielenkiintoisen mutta samalla mainion kokonaisuuden. Myös pirskahteleva suutuntuma sopii tähän paremmin kuin hyvin. Nautinnollinen belgialainen! Tämän juotuaan alkoi kyllä jääkaapissa odottava Leffe Brune kiinnostamaan yhä enemmän. Siitä lisää myöhempinä aikoina.

33/50

Sulhaspoikien Brewdog-ilta

Olutta ja hyvää seuraa. Siinä tiivistetysti tämän illan syvin olemus ja tarkoitus. Ilta ei tule sisältämään turhaa hienostelua, eikä mitään tulla ottamaan liian vakavasti.

Sulhaspojat koostuu kuudesta 18-vuotiaasta lukiolaisesta. Heillä kaikilla on omanlaisensa suhtautuminen olueen. Osalle heistä se on hieno, pienimuotoinen harrastus, josta haetaan uusia elämyksiä, ja osalle se on enemmänkin vain juoma muiden alkoholituotteiden joukossa. Yhdistävä tekijä on kuitenkin se, että kaikki pitävät oluesta, ja paljon.

Itse illan idea lähti omasta heitostani muille kavereille, että olisi mukavaa pitää kunnon olut-ilta, maistella erilaisia oluita ja tehdä jonkinnäköistä sapuskaa. Muut pitivät ideasta ja sanoivat myös samaa. Koska teema oli vielä avoin, päätin ehdottaa Brewdogia, panimo jolta löytyisi muutama erilainen olut ja vieläpä mukavan lähellä olevista kaupoista. Ja onhan se tällähetkellä myös in. Brewdog sopi mainiosti kaikille ja idea hyväksyttiin. Kalenteriin myös merkittiin seuraavan lauantain kohdalle selvin kirjaimin "Brewdog-ilta".

Viikko kului ja lauantai saapui. Aamupäivällä oli tiedossa pienimuotoinen ostosretki Hämeenlinnaan. Kaupaksi valikoitui Tiiriön Citymarket ja sen yhteydessä oleva Alko. Ensiksi suuntasin itseni Alkoon. Sieltä mukaan tarttui parit pullot niitä skottilaisia, mitä ylipäätänsä sieltä saa, eli Punk IPAa sekä 5 a.m. Sainttia. Cittarissa ei kuitenkaan ollut yhtään Brewdogin tuotetta, joten jouduin käymään vielä Prismasta hakemassa Dead Pony Clubbia sekä Punk Pale Alea. Alunperin piti tastingiin ottaa mukaan myös Hardcore IPA, mutta tiedustelut lähi-Alkon kanssa saivat päätöksen sille, kun soitto Arkadiaan kertoi ettei sitä enää olisi saatavilla. Myöskään Fake Lageria tai Nanny Statea ei löytynyt lähikaupoista. Näin ollen iltaa varten oli yhteensä neljää erilaista olutta. Enemmänkin olisi voinut olla, mutta näillä oli pärjättävä.

Alkon valikoimaa

Ilta alkoi ruuan tekemisellä ja kun ruoka oli valmista uuniin laitettavaksi, oli aika aloittaa illan varsinainen ohjelma, eli oluen maistelu. Ensimmäinen olut oli maitokaupasta saatava Dead Pony Club. Kyseessä on siis Brewdogin 3.8% American Pale Ale. Muutama meistä oli ennenkin tätä maistellut, joten aivan uusi tuttavuus kyseessä ei ollut.

BrewDog Dead Pony Club

Väri on kauniin oranssi. Tuoksussa on mangoista hedelmäisyyttä, ollen kuitenkin raikas sekä kevyt. Maku on niin ikään hedelmäinen. Lopussa hieman humalan katkeroa, pitäen kokonaisuuden raikkaana sekä hieman kuivahkona. Suutuntuma on pirskahtelevan pirteä. 

Hyvä ja miellyttävä olut Dead Pony Club oli kaiken kaikkiaan. Lisäksi tämä herätti jokaisessa jonkin näköisiä ajatuksia, eikä aivan tyhjäksi paperi jäänyt kenelläkään. Mahtavaa! Siitä suuri plussa kaikille! Eritoten tuoksusta ja mausta pidettiin, eikä vahva humalointi perus-lageriin verrattuna tuntunut haittaavan. Kaikki kuitenkin jäivät odottamaan seuraavilta oluilta hieman enemmän. Joten oiva valinta illan ensimmäiseksi.

Seuraavana vuorossa oli ruokailu ja illan toinen olut. Se oli Brewdog Punk IPA eli Alkosta saatava 5.6% Indian Pale Ale. Ruokavastaavana oli Albert ja sen verran Alkon sivuilta lunttasin, että olut pitäisi toimia ainakin kasvisten ja pastan kanssa. Tämän Albertille kerrottuani, valitsi hän ruuaksi mac 'n cheesen eli suomeksi juustoisen makaronivuoan. Ja kyllähän ne toimivat yhteen todella hyvin. Mutta annetaan kuitenkin itse oluen olla tällä kertaa ruokailun sekä arvioinnin päätähti.

BrewDog Punk IPA

Punk IPA on kauniin värinen, hieman oranssihtava. Tuoksu on hedelmäinen, muttei niin voimakas kuin edellisessä Dead Pony Clubissa. Maku on hedelmäisen raikas; katkeroa löytyy kuten IPAsta kuuluukin. Oluessa on juuri sopivasti hiilihappoa, tehden suutuntumasta hyvin suunmukaisen.

Kokonaisuudessaan Punk IPA oli juuri sitä mitä kaikki odottivat seuraavalta oluelta, eli hieman parempaa kuin Dead Pony Club. Vaikka humalointi oli voimakkaampi, oli maku kuitenkin täyteläisempi ja pehmeämpi. Yksi syy tähän paremmuuteen verrattuna edelliseen oli varmasti korkeampi alkoholipitoisuus ja sen tuoma lisäpotku. Todella tasapainoinen kokonaisuus. Myös ruoka sopi loistavasti IPAn kanssa täydentäen mukavasti molempien makumaailmaa. Hyvä olut!

Pienen ruokalevon jälkeen oli aika pruuvata illan toiseksi viimeisin olut. Kyseessä oli markettiversio Punk IPAsta, Punk Pale Ale. Alkoholia siinä on 4.6%, eli tasan yhden tilavuusprosentin verran vähemmän kuin IPAssa. Mutta maun pitäisi olla aikalailla sama. Voiko alkoholin määrä vaikuttaa kuinka paljon itse olueen ja sen makuun? Sitä lähdettiin selvittämään.

BrewDog Punk Pale Ale
Ulkonäkö ei paljoa lagerista eroa; oljenkeltainen. Tuoksussa tuttua mangoista hedelmäisyyttä, tosin hieman makeampana kuin IPAssa. Maku on raikkaan hedelmäinen sekä kohtalaisen mieto, toisin sanoen hieman vaisu. Humalointia kevyesti. Hiilihappoja vähemmän kuin Alkosta saatavassa.

Lopputulos olikin hieman arvattavissa, maitokauppaversio jäi Alkossa sijaitsevalle isoveljelleen maussa sekä varsinkin täyteläisyydessä toiseksi. Huono tämä ei kuitenkaan ollut. Humalointia löytyy suht mukavasti eikä muussakaan maussa hirvittäviä puutteita ole. Tuoksu on miellyttävä, mutta väri tosin ei ollut niin houkutteleva, kuin kahdessa ensimmäisessä oluessa. Kokonaisuudessaan Punk Pale Ale on varsin mallikas maitokauppatuote.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä oli maistelussa jonkin verran muista illan oluista poikkeava olut. Kaikki tähänastiset olivat olleet Pale Ale/IPA-tyyliä mutta viimeinen oli väriltäänkin tummempi Amber Ale. Kyseessä on 5 a.m. Saint, joka on vain Alkosta saatavilla johtuen 5% alkoholipitoisuudesta. Kuinka tälläinen, maultaan hieman vahvempi olut, sopi maistajien suuhun? 

BrewDog 5 a.m. Saint
Väri on todella kauniin meripihkainen. Vahvassa tuoksussa on paljon ruista sekä siirappia, mämmimäinen siis. Maussa on hedelmäisyyttä, ruista, siirappia sekä humalan katkeroa. Makupaletti on mukavan lämminhenkinen. Tämäkin on suutuntumaltaan pirtsakka.

Viimeistä kannatti kyllä odottaa. Makean ruismainen tuoksu tutulla Brewdogin hedelmäisyydellä höystettynä on mainio. Ja maku, se kruunaa koko oluen. Täyteläinen rukiin ja humalan sinfonia. Tähän olueen oli hyvä lopettaa. Tämä oli selvä voittaja jokaisen mielestä!

Todella mukava olutilta tämä oli kaiken kaikkiaan. Tulemme varmasti järjestämään uudestaan vastaavanlaisen illan, tosin millon, sitä en osaa vielä sanoa. Lähitulevaisuudessa toivottavasti. Lopuksi vielä illan oluet paremmuusjäjestykseen laitettuna, mitalien väreissä toki.

1. BrewDog 5 a.m. Saint

2. BrewDog Punk IPA

3. BrewDog Punk Pale Ale

4. Brewdog Dead Pony Club

Duvel Moortgat Duvel

Illan hämärtyessä oli aika korkata eräs hyvin tunnettu ja lähes legendaarisen statuksen saanut belgialainen. Kyseistä olutta, jota paholaiseksikin kutsutaan, on pantu samalla reseptillä jo melkein 100 vuotta, eikä loppua näy. Se on Moortgatin panimon selkeä lippulaivatuote. Kyseessä on tietysti Duvel.

Duvelin nimi alunperin oli Victory Ale. Nimi juonsi juurensa juuri päättyneeseen ensimmäiseen maailmansotaan ja ympärysvaltojen voittoon, johon myös Belgia sodan aikana kuului. Kansa piti paljon Victory Alesta ja erityisesti sen vahvasta mausta. Melko nopeasti se sai kansan suussa lempinimekseen paholaisen, joka hollannin kielellä on duivel. Viidessä vuodessa Victory Alen nimi vaihtuikin Duveliksi, mikä se on vielä nykypäivänäkin.

Panimo - Duvel Moortgat

Olut - Duvel

Maa - Belgia

Tyyli - Strong Ale / Golden Ale

Speksit - 8,5% / 7,1 EBC / 25,5 EBU

Ulkonäöltään paholainen on omaan silmään hyvin miellyttävän näköinen. Väri on kullankellertävä ja kohtalaisen samea. Tiheä, runsas sekä luonnonvalkoinen vaahto pysyy lasissa todella pitkään. Hävitessään se jättää lasin reunoille  kauniin pitsin. Kuten ulkonäkökin, myös tuoksu on Duvelissa varsin miellyttävä. Vahvan hedelmäisyyden ja miedon alkoholin liitto on juuri oikeassa tasapainossa. Ensivaikutelma tästä belgialaisesta on siis todella herkullinen!

Jo ensimmäisessä hörpyssä suun valtaa hyvin voimakas hedelmäinen maku. Aivan sen vanavedessä tulee vahva humalan luoma katkeruus. Koko komeuden yhdistää taustalla oleva alkoholi, joka täydentää muuta makua erinomaisesti. Nämä kolme elementtiä yhdessä luovat hyvin täyteläisen ja maukkaan oluen. Kun vielä suutuntumakin on kaikkea muuta kuin pliisu, on olutkokemus vertaansa vailla! 

Paholainen on todellakin nimensä veroinen. Paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan ja teki kyllä itseeni suuren vaikutuksen. Eikä varmasti tule jäämään viimeiseksi.

36/50

Sinebrychoff Nikolai Tumma Lager

Ei kai taas Nikolai? Kyllä vain. Tarkoitushan on siis testata kaikki kaupasta löytyvät Nikolai-oluet, joista alkoholia löytyy. Tämän johdosta monia varmaankin nyt askarruttaa kysymys, että onko järkeä kuluttaa aikaa ja rahaa tälläisiin oluisiin, kun Suomesta ja maailmalta varmasti parempiakin löytyy? Vastauksena kaikille, että mielestäni juuri tämä on tässä harrastuksessa parasta. Mitään ei tarvitse tehdä liian tosissaan ja asiat saa tehdä niin kuin sillä hetkellä huvittaa. Ja onneksi, eihän näitä ole kuin 3 erilaista. 

Tällä kertaa vuorossa on 1800-luvulla eläneen helsinkiläisen liikemiehen nimikko-oluista Tumma Lager. Odotukset eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla ennen tämän pruuvausta, juurikin Vaalean Nikolain tuottaman pettymyksen takia. Mutta voihan tämä yllättää ja olla vaikka miten hyvää, joten avoimin mielin maistamaan!

Panimo - Sinebrychoff

Olut - Nikolai Tumma Lager

Maa - Suomi

Tyyli - Tumma Lager

Speksit - 4,7% / 80 EBC / 21 EBU

Lasiin kaatuu sysitummaa lientä. Olut on väriltään hyvin, hyvin tummanruskeaa, hieman jopa punertavaa. Toisessa valossa olut taas näyttää aivan mustalta. Vaalean beigeä vaahtoa syntyy kaadettaessa kivasti ja se kestää kohtalaisesti. Kuitenkin tovin jälkeen jäljellä on vain kevyt vaahtokansi. Oma olut taisi olla aluksi hieman liian kylmää, sillä tuoksusta en oikein saanut mitään irti. Hieman siitä kuitenki siirappia ja mallasta löysin. 

Makupuolta hallitsee paahtuneisuus. Kavereina sillä on ripaus mallasta, kahvimaisuutta ja karamellimaisuutta. Loppumaussa todella pieni humalan katkeruus, oikeastaan lähes olematon. Enemmänkin saisi omaan makuun olla. Täyteläisyyden puute jää myös häiritsemään, sillä olut tuntuu jotenkin laimealta. Hiilihappoja oluessa on kohtalaisesti ja ne jäävät kielenkärjelle toviksi kuplimaan.

Kyllä Tumma Vaalean voittaa! Eihän tämä toki ole mikään maailmanluokan mestarituote, mutta tälläiseksi suurpanimon olueksi ihan juotava. Tätä vaivaa oikeastaan vain täyteläisyyden puute, kuten hyvin monia muitakin joita maitokaupasta saa. Tiivistettynä: "Keskivertobulkkia parempaa."

24/50 

Nøgne Ø Imperial Stout

Stout on oluttyylinä itselle yksi vieraimmista oluen perustyylistä mitä löytyy. Tietenkin sitä kuuluisaa irlantilaista olen parikin kertaa maistanut, mutta siihen kokemukset stouteista oikeastaan jääkin. Pari päivää sitten lasiini kaatui kuitenkin Imperial stouttia, joka on normaaliakin stouttia vahvempaa, ainakin alkoholipitoisuudeltaan. Voiko se maistua hyvältä aloittelijan suussa?

Nøgne Ø on norjalainen 2002 perustettu pienpanimo, jonka jokainen olutharrastaja varmasti tuntee. Sen tummat, isolla Ø-kirjaimella varustetut, varsin häijyn näköiset puolen litran pullot saavat Alkossa väistämättä kylmät väreet liikkeelle. Juuri tätä kyseistä Nøgne Øn Imperial Stouttia en välttämättä itse olisi Alkosta ensimmäiseksi ostanut, mutta hyvä ystäväni, jolla on paljon pidempi historia oluiden parissa kuin minulla, tämän otti ja myös jakoi kanssani. Tästä maistelutuokiosta suuri kiitos kuuluu siis hänelle!

Panimo - Nøgne Ø

Olut - Imperial Stout

Maa - Norja

Tyyli - Imperial Stout

Speksit - 9% / 460 EBC / 75 EBU

Vaikka olutlasina ei tällä kertaa ollutkaan minkäänlaista hienoa lasiesinettä, kaatui olut kuitenkin nätisti sille tarkoitettuun astiaan, muodostaen huipulle kauniin vaalean rusehtavan, cremamaisen vaahdon. Väriltään itse olut oli hyvin tumma, oikeastaan aivan pikimusta. Tuoksupuolelta selkeinpänä löytyi todella vahva paahteinen aromi, aivan kuin palaneen käry. Koko tuoksu oluessa oli olemukseltaan varsin synkkä. 

Kuten tuoksussakin, oli myös maussa hyvin vahva paahtuneisuuden tuntu. Sitä ei voi vain mitenkään välttää. Oluen makeus kuitenkin antoi mukavan vastapainon paahtuneisuuden rinnalle ja loi täten maukkaan sekä nautinnollisen harmonian norjalaisen makumaailmaan. Lopuksi koko komeuden vielä kruunasi jälkimaku, jossa oli juuri sopivan vahva humalointi omaan makuun. Mukavan pehmeä suutuntumakaan ei anna syytä haukkumiseen. 

Kokonaisuudessaan erittäin maukas ja tasapainoinen olut. Hyvin siis upposi ajoittelijaan. Eikä varmasti tule jäämään viimeiseksi Nøgne Øn tekeleeksi, sen verran kyllä omia makuhermojani vakuutti. Lopuksi vielä omia muistiinpanojani lainaten: "Todella hyvää stouttia!"

34/50

Sinebrychoff Nikolai Vaalea Lager Luomu

Blogin ensimmäisen olutarvostelun pääosassa ei ole minkään erikoisen tai muuten maailmaa järisyttävän panimon olut, vaan se on suomalaisen hyvin tunnetun suurpanimon tuotos. Se ei myöskään ole mitään kovin erikoista, vaan se on vaaleaa lageria. Kyseessä on Nikolai Sinebrychoff Vaalea Lager Luomu.

Nikolai-olut lanseerattiin vuonna 1988 Nikolai Sinebrychoffin kunniaksi, sillä kyseisen herrasmiehen syntymästä oli tuolloin kulunut jo 200 vuotta. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Nikolain vaalea lager muutettiin täysin luomutuotteeksi. Mallas on peräisin kotimaisilta luomuohratiloilta ja humalina ovat Saksasta tuodut luomuhumalat Perle ja Tettnag. Näiden pohjatietojen saattelemana on aika testata, millainen tämä kotimainen suurpanimotäysmallasluomuolut on.

Panimo - Sinebrychoff

Olut - Nikolai Vaalea Lager Luomu

Maa - Suomi

Tyyli - Vaalea lager

Speksit - 4,7% / 9 EBC / 19 EBU

Lasiin kaatuu oranssia, jopa hieman vaalean rusehtavaa olutta. Väri on varsin tumma lageriksi. Vaahtoa syntyy kiitettävästi, mutta se häviää lähes samantien jättäen jälkeensä vain paikoin rakoilevan, ohuen vaahtokannen. Omaan makuun vaahto saisi olla pysyvämpää. Tuoksultaan olut on miedon maltainen. Kuitenkaan se ei ole kovin puoleensa vetävä, vaan joku tämän tuoksussa omaan nenään tökkii.

Maisteltaessa ensimmäisenä suun täyttää miedon maltainen maku. Tämä jää kuitenkin nopeasti taka-alalle ja pääosaan tulee halvoille lagereille ominainen metallisuus ja lievä kitkeryys. Suutuntumaltaan Nikolai on hieman vetinen. Enemmän olisi saanut hiilihappoja olla. 

Kokonaisuutena Nikolain Vaalea Lager Luomu oli pettymys. Oma mielikuva tästä oli, että kyseinen olut olisi hieman parempaa kuin esimerkiksi muut Sinebrychoffin bulkkioluet. Todellisuus oli kuitenkin jotain toista. Tiivistetysti: "Ei mikään huippuolut, mutta kyllä tuon yhden nyt saunan jälkeen janoonsa joi." Katsotaan mihin muut Nikolai-sarjan oluet oikein yltävät. Ne yritän saada maisteltua tässä lähipäivinä.

19/50

Prost!

18-vuotias miespuolinen abiturientti joka on kiinnostunut oluista. Kyseinen virke kertoo kaiken oleellisen, mitä minusta tarvitsee tietää. Vaikka olutharrastus ei olekaan vielä monien vuosien mittainen, on kuitenkin halu ja innostus oppimaan sekä kokeilemaan uutta hyvin suuri ja vahva. Nykyään tuleekin kaikenlaisia eri oluita nautittua tasaiseen tahtiin sekä viikolla että viikonloppuisin. Mikäs sen parempaa, kuin kokeisiin lukemisen lomassa nauttittu lasillinen kylmää, hyvin humaloitua sekä hienon makumaailman omaavaa olutta.

Idea omaan olutblogiin lähti omasta tarpeestani saada vähäiset olutarvioni jonkin näköiseen järjestykseen. Vaikka tiedän, että olutblogeja alkaa nykypäivänä olemaan lähes joka kulmalla ja sisältöni ei pääpiirteisesti näistä hirveästi eroaisikaan, kiehtoi ajatus omasta blogista niin paljon, että päätin sen sitten loppupeleissä perustaa. Monet julkaisut tulevat varmaankin olemaan hyvin tyypillisiä olutblogipostauksia, eli olutarvioita, mutta koitan tuoda kaikkiin näihin myös jonkinnäköisen oman tyylin ja vivahteen. Suuressa roolissa tulee olemaan myös erilaiset tastingit, joita pidän kaveriporukkani kanssa. Näistä tulen varmasti kirjoittamaan jatkossa lisää.

Kaikkea mitä sanon tai jätän sanomatta, ei kannata ottaa kovin vakavasti. Olutasioissa olen vielä noviisi, joten jos jotain huomautettavaa löytyy, olisin tyytyväinen jos tästä kommentoisit minulle. Parannettavaa kuitenkin varmasti löytyy. Ja onhan koko elämä yhtä suurta oppimista, joten otan tämän myös siltä kannalta. 

Hyvää joulun odotusta ja makoisia hetkiä monien hienojen juomien parissa!