tiistai 25. maaliskuuta 2014

Laitilan Kievari Humalainen

Suomen suurin pienpanimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas sijaitsee nimensä mukaisesti Laitilan kaupungissa, Varsinais-Suomen siimeksessä. Olutta kyseisellä panimolla on pantu jo vuodesta 1995 alkaen, eikä taantumisen merkkejä ole näkyvissä lähimaillakaan; tänä keväänä on uusia oluita julkaistu peräti kolme kappaletta. Laitilan oluet voidaan jakaa selkeästi kahteen eri ryhmään; Kukko-oluet ovat ns. perusmallistoa, ja Kievari-oluet erikoisempia, juojan makunystyröiltä hieman enemmän vaativia mallasjuomia. 

Tämänkertainen olut on Laitilan Kievari -sarjaan kuuluva, maitokaupasta löytyvä Kievari Humalainen. Kyseinen Britti-tyylinen IPA on humaloitu neljän englantilaisen sekä yhden saksalaisen humalalajikkeen avulla. Näistä yhtä, englantilaista First Goldia on lisäksi käytetty kuivahumalointiin. Hintaa tällä humalapaketilla oli paikallisessa S-Marketissa vain vaivaiset 1,19€ per tölkki, joka nykymaailmassa on todellinen pilkkahinta kotimaisesta pienpanimo-oluesta. Kerrankin näinpäin, ettei oluenystävää aina piinata hirvittävillä hinnoilla!
Panimo - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut - Kievari Humalainen

Maa - Suomi

Tyyli - Session IPA

Speksit - 4,5% / 25 EBC / 61 EBU

Laitilan vihreästä tölkistä kaatuu lasiin kirkasta, kevyen oranssista IPA:a, joka muodostaa kauniin vaahdon sekä pitsirenkaan lasin reunaan. Tuoksu on herkullisen hedelmäinen; trooppisia hedelmiä sekä nektarimaisuutta löytyy runsaasti, muun muassa makeaa ananasta. Näiden hedelmäisten sävyjen takana on myös aavistus maltaisia vivahteita. Maku ei kuitenkaan pääse aivan oluen tuoksun tasalle. Toki se on nektarimaisen hedelmäinen, mukavalla katkerolla höystettynä, mutta siihen se sitten jääkin. Täyteläisyyttä saisi rungossa olla reippaasti enemmän. Lisäksi maku on lievästi ruohoinen. Suutuntuma on pirteä, joskin aavistuksen laimea. 

Humalainen on kevyt sekä helposti lähestyttävä IPA, josta ei onneksi katkeroakaan puutu. Näillä hinnoilla hinta-laatu-suhde on todella kova; parempaa saa hakea! Tulee varmasti juotua toistekin, itseasiassa jääkaapissa odotteleekin kolme avaamatonta tölkkiä...

34/50

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

St. James's Gate Guinness Original

17. maaliskuuta vietettiin monissa länsimaissa Pyhän Patrickin päivää eli tutummin Irlannin kansallispäivää. Tämä juhlapäivä, jolloin ihmiset tavallisesti pukeutuvat vihreään ja värjäävät siinä sivussa kaiken muunkin vihreäksi, on nimensä mukaisesti Irlannin suojelupyhimyksen, Pyhän Patrickin muistopäivä. Kyseinen herra eli 400-luvulla, ollen suuri kristinuskon puolestapuhuja. Hänen suurinpana saavutuksena muun muassa pidetään Irlannin saattamista kristinuskoon kuuluisan kolmilehtisen apilan, ja tästä tehdyn kolminaisuus-vertauksen avulla. Kaiken tämän uskonnollisuuden lisäksi, Pyhä Patrick on myöskin insinöörien suojelupyhimys.

Vaikka Pyhän Patrickin päivä onkin alunperin periuskonnollinen juhla, on siitä nykypäivänä syntynyt myös suuri oluen sekä pubikulttuurin -juhlapäivä. Joten mikäpä olisi sen parempi tapa juhlistaa kyseistä päivää, kuin korkkata irlantilainen olut Irlannin legendaarisimmalta panimolta, St. James's Gatelta. Jos nimi ei kuulosta vielä tutulta, niin ei hätää, sillä heidän tunnetuimman oluen nimi on varmasti tuttu jokaiselle. Se on Dry Stout nimeltä Guinness.
Panimo - St. James's Gate / Diageo

Olut - Guinness Original / Extra Stout

Maa - Irlanti

Tyyli - Dry Stout

Speksit - 5% / ? EBC / ? EBU

Vaihtelevissa oloissa varsin pitkään säilytettyn Original Guinnessin ulkonäkö on tavallisen stoutmainen; mustan värinen olut vaalealla vaahdolla sekä vähällä pitsillä. Tuoksu on jokseenkin vaatimaton. Siinä on kevyttä paahteisuutta, maltaisuutta, viljaisuutta sekä ripaus mämmimäisiä vivahteita. Samaa vaatimatonta linjaa jatkaa makukin. Paahteisuutta on kohtalaisesti, muttei mitenkään runsaasti. Lisäksi maku on hieman maltainen sekä katkera. Tosin en tiedä, johtuuko katkeruus humalasta vaiko kohtalaisen pitkästä säilytysajasta. Kaiken kaikkiaan makuelämys on hyvin yksiuloitteinen. Hiilihappot ovat terävät sekä runsaat, runko jää ikävästi kuitenkin laihaksi.

Guinness Original kevyt stout, jonka sisään on myös aloittelevan olutharrastajan varsin helppo päästä. Itselleni tämä kuitenkin osoittautui hieman tylsähköksi, enemmän "kaikkea" olisi varmasti parantanut asiaa kummasti. Tälläisenään keskiverto olut.

31/50

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Käsityöläisoluita 2014 - Beer Hunter's Mufloni Keripukki

Opiskelun lomassa hieman olutta, pitkästä aikaa. Taukoa syntynyt melkoisesti, johon syypää on ylioppilaskirjoitukset. Onneksi viikon päästä loppuu tämäkin hulluus, jotta voi jatkaa tänne kirjoittelua hiukan nopeampaan tahtiin.

Vuorossa porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin tämän vuoden käsityöläisolut, Mufloni Keripukki. Tämä kookoksella sekä valkosuklaalla maustettu stout on yksi niistä Alkon käsityöläisoluista, joita kohtaan olin enakkoon luonut suurimmat odotukset. Tähän on parikin hyvää syytä. Ensimmäiseksi, oluen makuyhdistemä on hyvin eksoottinen, mutta samalla mielenkiintoisen herkullinen. Valkosuklaa-stout ei yksinkertaisesti voi kuulostaa pahalta kenenkään korvaan, eihän? Toiseksi, Beer Hunter's on yksi Suomen johtavia pienpanimoita tällä hetkellä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Olutopas.infon vuosiäänestys, jossa Panimoravintola Beer Hunter's valittiin Vuoden suomalaiseksi Panimoksi 2013. Lisäksi porilaisten oluet ovat hinnaltaan todella kilpailukykyisiä Suomen pienpanimoskenessä; esimerkiksi Keripukki on tästä 15 oluen kattauksesta yksi halvimmista. Pikemmittä puheitta itse illan päätähden kimppuun.
Panimo - Panimoravintola Beer Hunter's

Olut - Mufloni Keripukki

Maa - Suomi

Tyyli - Stout / Aromisoitu olut

Speksit - 7% / 223 EBC / 43,1 EBU

Keripukki on väriltään mustaa, aivan kuten stoutin kuuluukin. Ruskea vaahto on noin sentin paksuinen, häviten kohtalaisen nopeasti. Tuoksu on kahvinen sekä paahteisen maltainen. Valkosuklaa pehmentää sitä sopivasti, tehden kokonaisuudesta hieman miedomman. Lisäksi nenään leijailee taustalta aavistus keksiä. Kokonaisuudessaan tuoksu on pehmeä, mutta selkeästi aito stout. Maku on vahvan paahteinen, jopa palaneen kitkerä. Kahvi sekä makeus ovat suuressa roolissa. Pullossa lukevaa kookosta sekä valkosuklaata löytyy molempia hyppyselliset, jos asiaa osaa oikein ajatella. Näiden olemassaoloa en kuitenkaan olisi havainnut ilman tätä saatua ennakkotietoa. Suutuntuma on sopivan pirtsakka, ja oluen runko oikein miellyttävä.

Mufloni Keripukki on maultaan vahva, mutta kesy. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan tasapainossa. Kookosta sekä valkosuklaata olisi omasta mielestäni saanut laittaa ihan reilusti. Tasapaksu suoritus, ei huono, muttei mestariteoskaan.

36/50