ViiniExpo 2014 - Oluen huuruinen ammattilaispäivä

Kahden viikon takaisena torstai-aamuna nousin junaan Hämeenlinnasta, ja otin suunnan kohti etelää. Määränpäänä oli Pasilan rautatieasema, tai oikeastaan siitä erittäin lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva Messukeskus, jossa pidettiin tämän vuoden ViiniExpo. Junamatka kului nopeasti kuunnellen kahden hieman vanhemman herran huvittavaa tarinointia maailmanparannuksesta sekä ihmisten järjen köyhyydestä. Pasilaan saavuttuani, kävelin ripein askelin asemalta Messukeskuksen pääsisäänkäynnille, josta myös sain kutsukorttini kyseiseen tapahtumaan. Sisälle päästyäni, heti ensitöikseni etsin itse viinimessut tuon valtavan rakennuksen syövereistä. Tässä vaiheessa kello näyttikin jo melkein 12.30, joten aikaa ei jäännyt sen suurempaan tutkailuun, vaan siirryin suoraan Heikki Kähkösen pitämään, noin 45 minuutin pituiseen Oluelle-olutkouluun.

"Oluelle-lehden olutkoulussa teemme matkan oluiden maailmaan. Kolmen vartin mittaisen tietopaketin aikana on maisteltavina neljä erilaista olutta, jotka edustavat kukin eri valmistusmaiden ohella eri oluttyylejä ja raaka-ainepohjia. Samalla puhumme kunkin maan oluenvalmistuksen perinteestä.

Lisäksi käymme läpi oluen ulkonäköä, tuoksua, makua ja jälkimakua sekä maistelutekniikkaa. Lopuksi pohdimme vielä oluiden käyttöä ruoanvalmistuksessa, ruoan kaverina ja seurustelujuomana. Olutkoulua isännöi kokenut olutkirjoittaja ja -kouluttaja Heikki Kähkönen."

Lainaus Viinilehden sivuilta

Tastingin alkajaisiksi Kähkönen kertoi pari lapsuuden kokemustaan olueen liittyen sekä valotti hieman suomalaista oluen historiaa. Tarinaa olisi syntynyt rutkasti enemmänkin, mutta aika oli hyvin rajallinen. Tämän vuoksi tarinoinnista siirryttiinkin itse oluiden maisteluun varsin ripeästi. Ensimmäiseksi olueksi oli valittu vaalea lager Italian pääkaupungista, Roomasta.

Oluet odottamassa juojiaan

Peroni Nastro Azzurro

Oljenkeltainen lager hunajaisella sekä makean maltaisella tuoksulla. Makeaa maltaisuutta myös maussa. Keveä, mutta taittuu hieman vetiseen. Helppo juotava kesähelteille.

Italialaista vielä maistellessa kaadettiin toiseen lasiin jo seuraavaa olutta. Kyseessä oli Laitilan uusi maitokauppavehnäolut, Kukko Vehnä. Pidemmittä puheitta seuraavan oluen kimppuun.

Laitilan Kukko Vehnä

Kullankeltainen sameahko olut. Tuoksussa vehnäoluille tyypillistä banaania. Lisäksi yrttisyyttä sekä nektarimaista hedelmää. Maku on raikas ja kepeän hedelmäinen. Hiilihappoja on reilusti, suutuntuma jää kuitenkin hieman ohueksi.

Kähkönen kertomassa faktoja tastingin oluista

Kukon makustelun jälkeen päätettiin jatkaa Laitilan tämän kevään uutuuksilla. Vuorossa oli 35 EBU:n verran humaloitu maitokauppa APA, Ameriikan Ale. Tätä ei tuolloin löytynyt vielä kaupoista, joten varsin tuoresta tapauksesta oli siis kyse.

Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Ameriikan Ale on kuparin värinen, suodattamaton APA. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen sekä sitruksinen, jossa on myös hunajaisia vivahteita. Hedelmäisyys sekä miellyttävä humalan tuoma katkeruus ovat maussa tasapainossa. Hyvä olut maitokauppavahvuudesta huolimatta.

Kolme kohtalaista olutta jo takanapäin, mutta onneksi yksi huippu vielä edessä. Tastingin viimeiseksi oli jätetty viime vuoden olueksikin valittu suomalainen imperial stout Varsinais-Suomesta, Laitilan Imperiaali Stout. Kyseinen mestariteos oli mahtava lopetus hienolle olutmaistelulle!

Laitilan Imperiaali Stout

Pikimustaa stouttia ruskealla vaahdolla. Tuoksu on suklainen, kahvinen, makeahko sekä lakritsainen. Myöskään maku ei jätä kylmäksi. Siitä löytyy niin makeaa paahteisuutta, lakritsaa, siirappia kuin vaniljaakin. Täyteläinen ja tasapainoinen pläjäys, jonka juominen on silkkaa nautintoa. Tämä täytyy ottaa kyllä uudelleen maistoon paremmalla ajalla. Tastingin kirkkain tähti.

Testinelikko sievässä rivissä

Kun kaikki oli maistettu läpi, kertoi Kähkönen muutaman neuvon oluen ja ruuan yhdistämiseen sekä vastaili pariin yleisön esittämään kysymykseen. Tämän jälkeen oli 45 minuutin olutkoulu ohi. Lopuksi käväisin vielä vaihtamassa muutaman sanasen itse maestron kanssa tastingista sekä oluesta yleisesti. Tämän jälkeen suunnistin takaisin kojujen siimekseen etsimään lisää mielenkiintoisia maisteltavia. Lopulta päädyinkin pitkälle tiskille, jossa oli vierekkäin liuta mielenkiintoisen näköisiä pulloja. Otin näistä yhden, ja siirryin pyödän ääreen.

Redhook Long Hammer IPA

Kirkas, kuitenkin aavistuksen utuinen IPA. Miellyttävä tuoksu sisältää trooppisia hedelmiä sekä nektarimaista makeutta. Maussa on hedelmäisyyttä, kivasti puraisevaa humalaa sekä sopivasti täyteläisyyttä. Suutuntuma on hiilihappoinen ja mukavan pehmeä. Kyseessä on kelpo amerikkalainen IPA, hieman vain kevyehkö.

"Punakoukun" jälkeen takaisin samaiselle tiskille etsimään uutta maistettavaa. Päätin jatkaa IPA-teemaa, ja nappasin toisen amerikkalaisen IPAn mukaan.

Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

Oranssihtavan värinen, kirkas IPA. Tuoksu on nektarimaisen hedelmäinen, sisältäen tuntuvasti muun muassa ananasta. Vahva ja raikas. Maku täyteläisen hedelmäinen, suorastaan intensiivinen. Humalan tuomaa katkeroa jälkimaussa rutkasti. Paljon tujakampi IPA kuin edellinen Redhook.

Palasin vielä kerran pitkän tiskin ääreen uutta olutta hakemaan. Lasiin valikoitui hedelmäisten humalapommien sijasta stouttia. Tämä kyseinen olut oli kotoisin yllättäen kenguruiden maasta, Australiasta.

Coopers Best Extra Stout

Mustan aussi-stoutin tuoksu on kahvinen, lakritsinen sekä makean suklainen. Maussa on sopivasti paahteisuutta sekä suklaisia vivahteita. Tasapainoinen stout kaiken kaikkiaan, aavistuksen ehkä vetinen.

Cooperssin stoutin nautittuani lähdin hieman tutkailemaan naapuri hallissa pidettäviä Gastro-messuja. Pienoisen kävelyn jälkeen löytyi lukemattomien ruoka- ja keittiökojujen keskeltä sattumalta Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä Sinebrychoffin yhteinen anniskelualue. Astelin sisälle ja tutkailin kotvan tarjontaa. Sinebrychoffilta oli saatavana vain Karhun ja Grimbergerin tasoisia olutelämyksiä, joten siirryin oikeastaan heti Laitilan tiskin puoleen. Sieltä löytyikin Laitilan upouutta pääsiäisjuomaa, Mämmi Stouttia.

Laitilan Mämmi Stout

Pullotettu mämmi on väriltään mustaa, maitokahvinvärisellä vaahtokannella. Makea tuoksu on kevyen stoutmainen; paahteisuutta, suklaata sekä kahvia löytyy maltillisesti. Tuoksussa on myös aavistus siirappia. Maku on kevyen paahteinen sekä tummasuklainen. Mämmiä tuskin huomaa, tosin tähän varmasti on syynä turtunut makuaisti. Täytyy ottaa uuteen maisteluun, sillä uskon tämän olevan hieman eri makuinen silloin.

Laitilan tiskillä oli heidän omien juomiensa lisäksi helsinkiläisen Ravintola Mechen edustus loihtimassa messukävijöille pientä purtavaa. Tältä maistelulautaselta löytyi kolme pientä annosta, sekä näille jokaiselle tarkoitettu pieni olutmaistiainen. Näistä jokainen sopi yhteen todella, todella hyvin. Tämän pienoisen aterian jälkeen lähdinkin kotia kohti, sillä kamerareppu alkoi ikävästi painamaan harteita, ja muutenkin väsymystä oli selvästi ilmassa. Kävelin asemalle, ja otin junan kohti kotia. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu!

Laitilan Kievari Humalainen

Suomen suurin pienpanimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas sijaitsee nimensä mukaisesti Laitilan kaupungissa, Varsinais-Suomen siimeksessä. Olutta kyseisellä panimolla on pantu jo vuodesta 1995 alkaen, eikä taantumisen merkkejä ole näkyvissä lähimaillakaan; tänä keväänä on uusia oluita julkaistu peräti kolme kappaletta. Laitilan oluet voidaan jakaa selkeästi kahteen eri ryhmään; Kukko-oluet ovat ns. perusmallistoa, ja Kievari-oluet erikoisempia, juojan makunystyröiltä hieman enemmän vaativia mallasjuomia. 

Tämänkertainen olut on Laitilan Kievari -sarjaan kuuluva, maitokaupasta löytyvä Kievari Humalainen. Kyseinen Britti-tyylinen IPA on humaloitu neljän englantilaisen sekä yhden saksalaisen humalalajikkeen avulla. Näistä yhtä, englantilaista First Goldia on lisäksi käytetty kuivahumalointiin. Hintaa tällä humalapaketilla oli paikallisessa S-Marketissa vain vaivaiset 1,19€ per tölkki, joka nykymaailmassa on todellinen pilkkahinta kotimaisesta pienpanimo-oluesta. Kerrankin näinpäin, ettei oluenystävää aina piinata hirvittävillä hinnoilla!

Panimo - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut - Kievari Humalainen

Maa - Suomi

Tyyli - Session IPA

Speksit - 4,5% / 25 EBC / 61 EBU

Laitilan vihreästä tölkistä kaatuu lasiin kirkasta, kevyen oranssista IPA:a, joka muodostaa kauniin vaahdon sekä pitsirenkaan lasin reunaan. Tuoksu on herkullisen hedelmäinen; trooppisia hedelmiä sekä nektarimaisuutta löytyy runsaasti, muun muassa makeaa ananasta. Näiden hedelmäisten sävyjen takana on myös aavistus maltaisia vivahteita. Maku ei kuitenkaan pääse aivan oluen tuoksun tasalle. Toki se on nektarimaisen hedelmäinen, mukavalla katkerolla höystettynä, mutta siihen se sitten jääkin. Täyteläisyyttä saisi rungossa olla reippaasti enemmän. Lisäksi maku on lievästi ruohoinen. Suutuntuma on pirteä, joskin aavistuksen laimea. 

Humalainen on kevyt sekä helposti lähestyttävä IPA, josta ei onneksi katkeroakaan puutu. Näillä hinnoilla hinta-laatu-suhde on todella kova; parempaa saa hakea! Tulee varmasti juotua toistekin, itseasiassa jääkaapissa odotteleekin kolme avaamatonta tölkkiä...

34/50

St. James's Gate Guinness Original

17. maaliskuuta vietettiin monissa länsimaissa Pyhän Patrickin päivää eli tutummin Irlannin kansallispäivää. Tämä juhlapäivä, jolloin ihmiset tavallisesti pukeutuvat vihreään ja värjäävät siinä sivussa kaiken muunkin vihreäksi, on nimensä mukaisesti Irlannin suojelupyhimyksen, Pyhän Patrickin muistopäivä. Kyseinen herra eli 400-luvulla, ollen suuri kristinuskon puolestapuhuja. Hänen suurinpana saavutuksena muun muassa pidetään Irlannin saattamista kristinuskoon kuuluisan kolmilehtisen apilan, ja tästä tehdyn kolminaisuus-vertauksen avulla. Kaiken tämän uskonnollisuuden lisäksi, Pyhä Patrick on myöskin insinöörien suojelupyhimys.

Vaikka Pyhän Patrickin päivä onkin alunperin periuskonnollinen juhla, on siitä nykypäivänä syntynyt myös suuri oluen sekä pubikulttuurin -juhlapäivä. Joten mikäpä olisi sen parempi tapa juhlistaa kyseistä päivää, kuin korkkata irlantilainen olut Irlannin legendaarisimmalta panimolta, St. James's Gatelta. Jos nimi ei kuulosta vielä tutulta, niin ei hätää, sillä heidän tunnetuimman oluen nimi on varmasti tuttu jokaiselle. Se on Dry Stout nimeltä Guinness.

Panimo - St. James's Gate / Diageo

Olut - Guinness Original / Extra Stout

Maa - Irlanti

Tyyli - Dry Stout

Speksit - 5% / ? EBC / ? EBU

Vaihtelevissa oloissa varsin pitkään säilytettyn Original Guinnessin ulkonäkö on tavallisen stoutmainen; mustan värinen olut vaalealla vaahdolla sekä vähällä pitsillä. Tuoksu on jokseenkin vaatimaton. Siinä on kevyttä paahteisuutta, maltaisuutta, viljaisuutta sekä ripaus mämmimäisiä vivahteita. Samaa vaatimatonta linjaa jatkaa makukin. Paahteisuutta on kohtalaisesti, muttei mitenkään runsaasti. Lisäksi maku on hieman maltainen sekä katkera. Tosin en tiedä, johtuuko katkeruus humalasta vaiko kohtalaisen pitkästä säilytysajasta. Kaiken kaikkiaan makuelämys on hyvin yksiuloitteinen. Hiilihappot ovat terävät sekä runsaat, runko jää ikävästi kuitenkin laihaksi.

Guinness Original kevyt stout, jonka sisään on myös aloittelevan olutharrastajan varsin helppo päästä. Itselleni tämä kuitenkin osoittautui hieman tylsähköksi, enemmän "kaikkea" olisi varmasti parantanut asiaa kummasti. Tälläisenään keskiverto olut.

31/50

Käsityöläisoluita 2014 - Beer Hunter's Mufloni Keripukki

Opiskelun lomassa hieman olutta, pitkästä aikaa. Taukoa syntynyt melkoisesti, johon syypää on ylioppilaskirjoitukset. Onneksi viikon päästä loppuu tämäkin hulluus, jotta voi jatkaa tänne kirjoittelua hiukan nopeampaan tahtiin.

Vuorossa porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin tämän vuoden käsityöläisolut, Mufloni Keripukki. Tämä kookoksella sekä valkosuklaalla maustettu stout on yksi niistä Alkon käsityöläisoluista, joita kohtaan olin enakkoon luonut suurimmat odotukset. Tähän on parikin hyvää syytä. Ensimmäiseksi, oluen makuyhdistemä on hyvin eksoottinen, mutta samalla mielenkiintoisen herkullinen. Valkosuklaa-stout ei yksinkertaisesti voi kuulostaa pahalta kenenkään korvaan, eihän? Toiseksi, Beer Hunter's on yksi Suomen johtavia pienpanimoita tällä hetkellä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Olutopas.infon vuosiäänestys, jossa Panimoravintola Beer Hunter's valittiin Vuoden suomalaiseksi Panimoksi 2013. Lisäksi porilaisten oluet ovat hinnaltaan todella kilpailukykyisiä Suomen pienpanimoskenessä; esimerkiksi Keripukki on tästä 15 oluen kattauksesta yksi halvimmista. Pikemmittä puheitta itse illan päätähden kimppuun.

Panimo - Panimoravintola Beer Hunter's

Olut - Mufloni Keripukki

Maa - Suomi

Tyyli - Stout / Aromisoitu olut

Speksit - 7% / 223 EBC / 43,1 EBU

Keripukki on väriltään mustaa, aivan kuten stoutin kuuluukin. Ruskea vaahto on noin sentin paksuinen, häviten kohtalaisen nopeasti. Tuoksu on kahvinen sekä paahteisen maltainen. Valkosuklaa pehmentää sitä sopivasti, tehden kokonaisuudesta hieman miedomman. Lisäksi nenään leijailee taustalta aavistus keksiä. Kokonaisuudessaan tuoksu on pehmeä, mutta selkeästi aito stout. Maku on vahvan paahteinen, jopa palaneen kitkerä. Kahvi sekä makeus ovat suuressa roolissa. Pullossa lukevaa kookosta sekä valkosuklaata löytyy molempia hyppyselliset, jos asiaa osaa oikein ajatella. Näiden olemassaoloa en kuitenkaan olisi havainnut ilman tätä saatua ennakkotietoa. Suutuntuma on sopivan pirtsakka, ja oluen runko oikein miellyttävä.

Mufloni Keripukki on maultaan vahva, mutta kesy. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan tasapainossa. Kookosta sekä valkosuklaata olisi omasta mielestäni saanut laittaa ihan reilusti. Tasapaksu suoritus, ei huono, muttei mestariteoskaan.

36/50

Käsityöläisoluita 2014 - Lammin Pyy

Suomen vanhin toiminnassa oleva pienpanimo, vuonna 1985 perustettu Lammin Sahti on iso osa suomalaista olutkulttuuria. Lyhyen, mutta sitäkin vaiherikkaamman 29-vuotisen historiansa aikana, Lammin Sahti on saavuttanut muutamia hyvin varteenotettavia virstanpylväitä. Kahden vuoden jälkeen perustamisesta se valmisti Suomen ensimmäiset ns. viralliset sahdit. Seuraavana vuonna tätä kyseistä sahtia oli jo valtion monopolin hyllyissä. Lisäksi 2000-luvulla tämä lammilainen panimo sai EU:n "Aito perinteinen tuote" -leiman sekä heidän sahtinsa valittiin vuonna 2008 vuoden olueksi. Ei lainkaan huono historia kanta-hämäläiselle sahdinvalmistajalle.

Sahtia ei kuitenkaan tällä kertaa nähdä, vaikka Lammin Sahdin tuotteesta kyse onkin. Tämän vuoden Alkon käsityöläisolutkattaukseen panimo nimittäin lähti mukaan perinteisella alella, jonka nimi on heidän lintuteemaansakin sopiva Pyy. Tämä peltokanoihin lukeutuva siipiveikko on valmistettu neljän eri maltaan sekoituksesta sekä saksalaisten Hallertau- ja Magnum-humalien kombinaatiosta. Mielenkiinnolla maistamaan, miltä naapurikunnan olut maistuu!

Panimo - Lammin Sahti Oy

Olut - Pyy

Maa - Suomi

Tyyli - Perinteinen Ale

Speksit - 7% / 47 EBC / 22,5 EBU

Pyyn väri on intensiivisen punainen. Se on täysin kirkasta, varmaankin suodatettua. Hento vaalea vaahto saisi kuitenkin olla hieman jykevämpi sekä pitkäkestoisempi, jotta ulkonäössä olisi enemmän särmää. Tuoksu on vahvan banaaninen, aivan kuin olisi joutunut keskelle Chiquitan farmia. Banaanin lisäksi siitä löytyy sopivasti mallasta sekä muita hedelmiä. Myöskin maku on Pyyssä banaanilla kyllästetty. Alkoholi, ripaus karamellia sekä tukeva mallaspohja takaavat kuitenkin pehmeän, lämpimän sekä täyteläisen makumaailman. Suutuntuma on pehmeä sekä kevyen hiilihappoinen, hieman jopa laimea. Koko komeudesta mieleeni tulee etäisesti sahti, johtuen juuri tuosta banaanisuudesta. Vain kataja puuttuu.

Lammin Pyy on ihan hyvä olut, mutta jotenkin mitäänsanomaton. Tasapainoinen sekä tasapaksu. Ehkä olen jo tottunut hieman kokeilevempiin oluisiin, ken tietää.

35/50

Käsityöläisoluita 2014 - Malmgård Emmer Tripel

Pernajassa, aivan Loviisan kaupungin kupeessa sijaitsee Malmgårdin Kartano, jonka tiluksilla myös savonlinnalaisen Panimoravintola Huvilan tiloista vuonna 2009 sinne muuttanut pienpanimo toimii. Nykyisin tämä kyseinen panimo tunnetaan paremmin nimellä Malmgårdin Panimo. Huvila-nimeä ei ole kuitenkaan täysin haudattu historiaan, sillä nykyään se saa ylpeänä kantaa panimon kokeilevamman tuotesarjan nimeä. Mielestäni varsin hieno kunnianosoitus panimon omalle, menneelle historialleen!

Tällä kertaa piinapenkkiin ei kuitenkaan joudu Malmgårdin Panimon Huvila-sarjan olut, vaan kyseessä on perinteisemmän linjan vastaus Alkon tämän vuoden käsityöläisolutkattaukseen. Kuten nimikin antaa osviittaa, on Malmgård Emmer Tripel belgityylinen Tripel, Emmer-vehnällä höystettynä. Emmer-vehnä on niukkasatoinen ja jo muinoin viljelty, mutta nykyään varsin harvinainen vehnälajike. Tähän ainakin osasyynä on kaupallistuneen maailman jatkuva kehitys, tuotteiden jalostus kannattavammiksi sekä ainainen voiton maksimointi. Lyhyesti sanottuna Emmer-vehnä on siis muinaisvehnää. Se, että miten tämä sitten vaikuttaa itse oluen makuun, onkin eri juttu. Vaikutus on varmaankin vain nimellinen. Noh, aivan kuten vanha suomalainen sananlaskukin sanoo: "ei nimi miestä pahenna." 

Panimo - Malmgårdin Panimo

Olut - Emmer Tripel

Maa - Suomi

Tyyli - Tripel

Speksit - 8,3% / 13,9 EBC / 27,8 EBU

Uusimaalainen Tripel on selkeää, oranssin väristä, niukkavaahtoista olutta. Tuoksu on kuivan hedelmäinen, aivan kuin kuivassa omenasiiderissä. Oluen tuntua siihen kuitenkin tuo miellyttävä maltaisuus. Lisäksi läsnä on ripaus alkoholia. Makea sekä kuiva omenaisuus on pääroolissa myös oluen makupuolella. Sen lisäksi siitä löytyy hieman niin mallasta kuin alkoholiakin. Samaiset elementit ovat siis sekä tuoksussa, että maussa. Jälkimaku on yllättävän kuivankatkera. Suutuntuma on pehmeä, mutta kuitenkin aavistuksen hiilihappoinen.

Emmer Tripel on pehmeä, täyteläinen sekä rehti suomalainen versio belgialaisesta Tripelistä. Siiderimäisiä vivahteita löytyy, mutta vain hienovaraisesti, itse oluen perusolemusta liikaa murjomatta. Selkeästi yksi parhaista tämän vuoden käsityöläisoluista, mitä nyt olen päässyt maistamaan.

36/50

Mikkeller The American Dream

Vaikka Alkon käsityöläisoluet ovatkin tällä hetkellä erittäin ajankohtainen juttu ja kotimaisissa olutblogeissa aihe numero yksi, ei pieni irtiotto niistä ole kuitenkaan pahitteeksi. Tämän vuoksi tällä kertaa nähtävä olut on maitokaupasta ostoskoriin valikoitunut tanskalainen Premium Lager, Mikkeller The American Dream. Odotukset tätä Mikkelleriä kohtaan olivat etukäteen hieman ristiriitaiset. Kun kuulen sanan "lager", se ei tuo mieleeni montaakaan positiivista mielikuvaa. Tähän syynä on tietenkin tästä sanasta muodostuva suora mieleyhtymä suomalaisiin bulkki-oluisiin. Tätähän tämä ei kuitenkaan ole, ei ollenkaan, joten uskon että Mikkeller on pystynyt luomaan jotain hyvää sekä mielenkiintoista. Jotain, mikä luo minulle käsityksen hyvästä Premium Lagerista.

Panimo - Mikkeller

Olut - The American Dream

Maa - Tanska

Tyyli - Premium Lager

Speksit - 4,6% / ? EBC / ? EBU

Olutta kaadettaessa tämän väri yllättää täysin. Se on vaalean meripihkainen, paljon tummempi kuin olisin osannut odottaa. Sen päälle muodostuva vaalea vaahtokukka on massiivinen, jättäen lasin reunoille kauniin pitsin. Erinomaisen näköinen olut! Tuoksu on miellyttävän monipuolinen. Pehmeä mallas yhdessä greippisen hedelmän kanssa on kevyt, mutta huumaava yhdistelmä. Siihen kun lisää vielä ripauksen appelsiiniä ja toffeeta, ei tuoksu kertakaikkisesti voi olla huono. Maun puolesta olut on enemmänkin APA tai IPA -osastoa kuin Lageria. Se on sopivan maltainen, hedelmäinen sekä varsin voimakkaasti humaloitu. Alkoholin puutetta ei oluesta juurikaan huomaa, mikä on hyvin positiivinen asia. Jos joku heikkous tästä pitäisi kaivaa, niin suutuntuma on aavistuksen vetinen, mutta tuokaan ei ole vielä liian häiritsevällä tasolla.

Kaikenkaikkiaan olut on kevyt ja sopivan helppo juotava. Maku on, no mitäpä muutakaan kuin loistava. Timanttinen maitokauppaolut.

39/50

Käsityöläisoluita 2014 - Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti

Pienen, mutta silti hieman aiottua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen takaisin laatuoluiden maailmaan. Syynä tähän taukoon oli viime viikkoiset penkkarit sekä sen jälkeinen kolme päivää kestänyt armoton juhlinta. Siitä on nyt kuitenkin selvitty, joten taas voi hetkeksi rauhoittua ja palata ns. normaaliin päiväjärjestykseen. 

Tämänkertainen olut tulee Pirkanmaalta, kuuluisan Näsinneulan juurelta. Se on vasta 2012 perustetun, mutta nykyään jo varsin tunnetun Pyynikin Käsityöläispanimon luomus tämän vuoden Alkon käsityöläisolut-kattaukseen. Nimensä mukaisesti Pyynikin Presidenttisahti on tätä Alkossa hieman harvinaisemmin esiintyvää, katajalla maustettua suomalaisten perinnejuomaa eli sahtia. Tavallisestihan sahti on hyvinkin herkästi pilaantuvaa ja siksi se tulisi aina säilyttää viileässä. Tässä Presidenttisahti tekee kuitenkin poikkeuksen. Pyynikin pojat yhdessä tiedemiesten kanssa ovat tehneet sahtia, mikä säilyy myös lämpimässä! Sahti, tervetuloa 2000-luvulle.

Panimo - Pyynikin Käsityöläispanimo

Olut - Presidenttisahti

Maa - Suomi

Tyyli - Sahti

Speksit - 9,5% / 77,6 EBC / 34,6 EBU

Presidenttisahti on rehellisen näköistä sahtia. Lasiin kaatuu hieman tiilenpunaista tummemman nesteen mukana suuria hiivan kappaleita, eikä vaahtoa synny tässä samaisessa operaatiossa sitten yhtään. Lisäksi alkoholi valuu reippaasti lasin reunoja pitkin olutta pyöriteltäessä. Pikaisen ulkonäön tutkailun jälkeen, on aika tutustua tämän perisuomalaisen juoman vahvaan sekä varsin omalaatuiseen tuoksuun. Se on imelän banaaninen ja voimakkaan maltainen. Siinä on häivähdys savua, ruista sekä jotain toista hedelmää. Myöskin maussa tämä imelä banaani on vahvasti läsnä. Sen lisäksi siitä löytyy ruista, katajaa sekä ripaus humalan katkeroa. Vaikka alkoholia on reilusti, pysyy se hyvin piilossa vahvan rungon kätköissä. Suutuntumaltaan sahti on pehmeää sekä paksua kuin vanukas; hiilihapot on luonnollisesti säästetty muihin oluisiin.

Presidenttisahti on hyvää sahtia. Sahti itsessään on kuitenkin sellainen oluttyyli, jota kohtaan ei itselläni ainakaan vielä tällä hetkellä ole suurta intohimon tunnetta. Ehkä sitten tulevaisuudessa, vanhempana ja viisaampana...

36/50

Käsityöläisoluita 2014 - Hiisi Pläkki

Vuorossa on vuoden 2014 Alkon käsityöläisolut numero 3. Arpaonni osui tällä kertaa hyvin nuoren, vain alle vuoden toimineen jyväskyläläisen Panimoyhtiö Hiiden ensimmäiseen Alkossa myytävään olueen. Tällä "maanpäällisen kesken mustalla oluella", kuten etiketissäkin lukee on lyhyt, mutta sitäkin osuvampi nimi: Hiisi Pläkki. Se on tyyliltään tavallista harvinaisempaa Black IPA:a, joka itselleni oli entuudestaan täysin vieras tuttavuus. Lukemani mukaan, siinä kuitenkin pitäisi yhdistyä mallikkaasti tumman oluen paahteisuus sekä IPA:n hedelmäisyys ja humalaisuus. Kuulostaa siis varsin herkulliselta kombinaatiolta onnistuessaan! Joten pidemmittä puheitta ja näiden alkusanojen saattelemana, on aika käydä itse oluen kimppuun.

Panimo - Panimoyhtiö Hiisi

Olut - Pläkki

Maa - Suomi

Tyyli - BIPA / Black India Pale Ale

Speksit - 6,3% / 216 EBC / 53,7 EBU

Pläkki on väriltään juurikin sitä itseään, eli nimensä mukaisesti pikimustaa. Sen suuri maitokahvin värinen vaahtokukka on kestävä, näyttävä sekä kohtalaisen tiheä. Kaunis olut kertakaikkiaan. Tuoksu on hyvin omalaatuinen. Siinä yhdistyy kevyt paahteisuus sekä varsin vahva salmiakki. Tuon ensiksi mainitun omalaatuisuuden siihen luo hento, hieman jopa kumimainen vivahde, jonka hyvyydestä en oikein ole varma. Noh, maku onkin sitten astetta selkeämpi. Tutun kevyen paahteisuuden sekä salmiakin lisäksi siitä löytyy myös hieman makeaa hedelmää sekä humalan tuomaa katkeroa. Kokonaisuudessaan makupaletti on kevyt sekä yllättävän tasapainoinen; ei ollenkaan huono Alkon debyytti-olueksi. Suutuntuma on mukavan hiilihappoinen, mutta jää kuitenkin aavistuksen vetiseksi.

Hiisi Pläkki on vallan mainio olut. Vaikka Black IPA:a ei olekaan ennen suussani vieraillut, voisin sanoa, että tuskin tämä kyseinen olut on sieltä aivan toivottomimmasta päästä. Ei voi oikein muuta tehdä kuin nostaa Panimoyhtiö Hiidelle hattua. Kehitys on ollut kuluneen vuoden aikana siellä Jyväskylän suunnalla lähes päätähuimaava. Ja eikä tämä varmasti tule jäämään tähän, ei todellakaan. Jatkoa odotellessa...

37/50

Käsityöläisoluita 2014 - Stadin Panimo Double Oat Malt Stout

Parin päivän opiskelun ja yhden äidinkielen tekstitaidonkokeen jälkeen on hyvä hieman levätä sekä rentoutua. Ja mikäpä olisi parempi tapa siihen kuin istua alas, ja nauttia seuraava tämän vuoden käsityöläisolut. Tätä päänsisäistä käsitesekamelskaa lähtee purkamaan Suomen pienimpiin panimoihin lukeutuvan Stadin Panimon Double Oat Malt Stout. Kyseisen oluen valmistukseen on nimensä mukaisesti käytetty kauraa ohran lisäksi. Myöskään humalan tuomat aromit tai katkerot eivät ole peräisin pelletistä, vaan Stadin Panimolla luotetaan vielä nykyäänkin kokonaisiin humalakasvin käpyihin. Tämä, jos mikä, on tänä päivänä sangen harvinaista.

Panimo - Stadin Panimo

Olut - Double Oat Malt Stout

Maa - Suomi

Tyyli - Stout

Speksit - 6,8% / 135 EBC / 36,6 EBU (60 IBU lukee pullossa)

Kuten EBC lukematkin kertovat, on olut väriltään aivan pikimustaa. Sen päälle muodostuva maitokahvin värinen vaahto on kuitenkin hieman liian niukka, jotta ulkonäkö olisi täydellinen. Tuoksussa on tyylilleen tyypillistä paahteisuutta, tummasuklaisuutta sekä myös aavistus salmiakkia. Lisäksi kaura tuo siihen viljaisen säväyksen. Oluen makumaailma on kohtalaisen rikas. Siitä löytyy niin paahteista mallasta, viljaa, kahvia, tummaasuklaata kuin hieman suolaista lakritsiakin. Tastalla on hieman myös humalan katkeroa, mutta se peittyy kohtalaisen hyvin oluen lämminsävyisen makupaletin alle. Suutuntuma on sopivan hiilihappoinen sekä pehmeä. 

Kokonaisuudessaan tämä StaPan kaura-stout on varsin maukas. Viljaisuus yhdistettynä stoutin jo itsessään voimakkaaseen runkoon on toimiva sekä tuo oluelle sitä kaivattua vivahteikkuutta. Hyvä olut, kiitos Suvilahti, Helsinki.

37/50

Käsityöläisoluita 2014 - Saimaan Marsalkka Double IPA

Toissapäivänä eli 3.2, ilmestyi Alkon valikoimiin jo joka vuotiseksi perinteeksi syntyneet kevään käsityöläisoluet. Tänä vuonna mukana oli peräti 13 suomalaista eri pienpanimoa, jokainen omanlaisellaan oluella, aina lagerista DIPA:an sekä kahvistouttiin. Näiden seuraksi oli otettu myös kaksi brittiolutta. Tarkempaa luetteloa näistä 15 käsityöläisoluesta en kuitenkaan tällä erää tee, mutta listaus tästä olutpaletista löytyy mm. Jaskan blogista. 

Tämän vuoden käsityöläisoluista ensimmäisenä estradille nousee mikkeliläisen panimon, Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Double IPA. Se on näistä 15:sta kaikkein eniten humaloitu, yltäen lähes 100 EBU:un. Kiitokset tästä kuuluu tietenkin oluen amerikkalais-kolmikolle: Cascadelle, Chinookille sekä Columbukselle. Luvassa on siis mielenkiintoista, Saimaan rannalla pantua humalamehua.

Panimo - Saimaan Juomatehdas

Olut - Marsalkka Double IPA

Maa - Suomi

Tyyli - DIPA / Double India Pale Ale

Speksit - 8,0% / 28,5 EBC / 86,8 EBU

Olut on väriltään sameahkon oranssia. Vaahtoa syntyy kaadettaessa kohtalaisesti, muttei mitenkään erityisen paljon. Tuoksu on raikkaan greippinen sekä trooppisen hedelmäinen. Lisäksi siitä löytyy aavistus havumetsää. Myös maku on varsin raikas. Ensimmäiseksi suun valtaa banaanin sekä sitruksen hedelmäisyys. Tämän jälkeen maku vaihtuu humalan katkeroon, joka on vahva muttei yliampuva. Lopuksi suuhun jää, jopa hieman pihkainen jälkimaku. Suutuntuma on sopivan hiilihappoinen, mutta hieman vetinen. 

Kohtalaisen hyvä tupla IPA:han tämä on. Lämmitessä makuun ilmenee kuitenkin rutkasti alkoholia, joka luonnollisesti heikentää sekä pisteitä, että koko olutkokemusta. 

34/50

BrewDog Fake Lager

Vallankumous bulkki-lagereita vastaan on alkanut! Tai no, oikeastaan se alkoi jo vuosi sitten. Tuolloin ilmestyi nimittäin BrewDog Fake Lager. Kyseinen olut on skotlantilais-panimon kannanotto kaupallisia jättipanimoita sekä niiden halpa-lagereiden mauttomuutta vastaan. Lievästi vitsailevassa blogikirjoituksessaan, BrewDog mm. mainitsee käyttäneen oluen valmistamiseen maltaiden sijaan riisiä, maissia sekä glukoosisiirappia. Myöskään humalaa ei ole lisätty korkean hinnan sekä liiallisen maun pelossa. Lisäksi kirjoituksessa on liuta muita, yhtä uskottavia "faktoja" tästä oluesta. Jokainen näistä "faktoista" samalla kritisoi perus halpa-lageria sekä sen ominaisimpia "ominaisuuksia." Vastarinta-lager, täältä tullaan.

Panimo - BrewDog

Olut - Fake Lager

Maa - Skotlanti

Tyyli - Tsekkityylinen Pilsner

Speksit - 4,7% / ? EBC / ? EBU

Fake Lager on samea, keltaoranssin värinen olut, jonka runsas vaalea vaahto jättää lasin reunoille kauniin pitsin. Tuoksu on "pils-maisen" raikas. Nenään leijailee mallasta sekä humalan sitruksista aromia. Keveän oloinen vaikutelma jatkuu myös maun puolella. On sitrushedelmää, hieman mallasta sekä ripaus humalan katkeroa. Raikkaus ja keveys ovat kiistatta oluen pääelementit. Liika vetisyys kuitenkin rokottaa kokonaisuutta. Mutta se ei juurikaan vaikuta siihen, etteikö Fake Lager olisi mainio janojuoma. Sillä sitä se on. Kaiken kaikkiaan helppo ja maukas pils Skotlannista!

36/50

InBev Leffe Brune

Vuorossa on maailman suurimman panimoyhtiön, belgialaisen InBevin omistaman, luostariolut-merkki Leffen olut. Nämä kyseiset belgi-alet tunnetaan lähes koko maailmassa. Leffen seitsemästä eri oluesta, on Alkosta saatavilla kahta eri laatua. Tällä kertaa lasiin kaatuu näistä kahdesta se tummempi, eli Brune. Jos olut on yhtään sisarensa Blonden kaltainen, jonka sattumoisin join pari kuukautta sitten, on luvassa varmasti miellyttävän mausteinen sekä monipuolinen olutkokemus. 

Leffe Blonden arviossa lisää tietoa sekä Leffestä että tästä vaaleammasta, Alkon hyllystä löytyvästä tuttavuudesta.

Panimo - Leffe / InBev

Olut - Brune

Maa - Belgia

Tyyli - Dubbel

Speksit - 6,5% / 59,5 EBC / 19 EBU

Ulkonäöltään tummanruskean Brunen vaahto on taattua belgilaatua; se on hyvin tiheää, runsasta sekä kestävää. Lieneeköhän se syynä myös siihen, että tuoksu on niin kovin niukka. Nenään kantautuu vain mieto maltaan sekä hedelmäisyyden aromi. Onneksi maku on toista maata, ollen vahva sekä vivahteikas. Mausteet, hedelmät sekä hyppysellinen humalaa tekevät siitä pehmeän lämpimän. Maussa on myös hieman alkoholia, muttei kuitenkaan liikaa. Hiilihapot luovat suutuntumasta miellyttävän eläväisen.

Kohtalaisen hyvä luostariolut tämä on, muttei mikään tajunnanräjäyttävä.

34/50

Mikkeller Not Just Another Wit

Koska eletään keskellä kylmää sekä kiireistä talvea, on välillä syytä istuutua alas, rauhoittua sekä muistella kesän lämpöä. Ja mikäpä olisi parempi keino tähän, kuin siirtää paahteiset portterit hetkeksi syrjään ja nauttia kesäisen raikas vehnäolut. Tämänkertainen vehnä ei kuitenkaan ole perinteinen, puolen litran pullossa oleva saksalainen, vaan se edustaa belgialaista tyyliä, uudempaa sukupolvea ja tulee Tanskasta. Panimo on tietenkin Mikkeller ja olut on Alkostakin saatava Not Just Another Wit. Vehnäoluelle tyypillisten raaka-aineiden lisäksi on mausteina tähän käytetty appelsiininkuorta sekä korianteria. Lisäksi humaloinnin pitäisi olla mukavan vahva, kiitos Amarillon sekä Cascaden. Mielenkiintoinen olut on siis luvassa.

Panimo - Mikkeller (De Proef Brouwerij)

Olut - Not Just Another Wit

Maa - Tanska

Tyyli - Witbier eli belgialainen vehnäolut

Speksit - 7,6% / 12 EBC / 35 EBU

Pronssinkeltainen, suodattamaton vehnäolut kaatuu lasiin kauniisti, muodostaen päälleen todella muhkean vaahtokukan. Tuoksu on raikas sekä trooppisen hedelmäinen. Selkeimmin esille siitä nousee vahva sitruksisuus sekä appelsiinisuus. Nämä samaiset elementit hallitsevat myös oluen hyvin hedelmäistä makua. Lisäksi mausta löytyy vahvan humaloinnin tuomaa katkeruutta. Vaikka alkoholia oluessa onkin, ei sitä onneksi huomaa. Kaikki nämä asiat yhdessä vaikuttavat siihen, että maku on raikas sekä täyteläinen. Miellyttävän pehmeä suutuntuma kruunaa tämän komeuden. 

Yksi parhaimmista vehnäoluista, mitä olen koskaan maistanut. Raikkaus yhdistettynä humalan katkerointiin on mahtava. Ostaisin takuulla uudelleen, jos ei maailmassa olisi niin paljoa erilaisia oluita, joita kokea...

38/50

Jouluisia 2013 - AleSmith Yule Smith Winter

Californialainen käsityöläispanimo AleSmith, on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista käsityöläisoluita valmistavista panimoista. Nykytrendin mukaisesti, on heidän oluiden pääteemana usein korkea alkoholipitoisuus sekä vahva humalointi. Kaupan hyllyiltä nämä oluet myöskin tunnistaa varsin helposti; ne ovat suurissa, 0,65 litran pulloista sekä niissä on yksinkertaiset, mutta informatiiviset etiketit. Tiukkaa tavaraa isossa pullossa siis.

Yule Smith Winter on AleSmithin 8,5% talviolut. Tämä yhdysvaltalainen, kylmän talvi-illan lämmittäjä löytyi myös Alkon vuoden 2013 jouluolutvalikoimasta. Hinta ei kuitenkaan ollut järin lämmittävä; yli 18€ pullolta on varsin paljon, ainakin köyhälle opiskelijalle. Onnekseni, päätti hyvä ystäväni kyseisen pullon jakaa kanssani. Kiitos hänelle.

Panimo - AleSmith Brewing Company

Olut - Yule Smith Winter

Maa - Yhdysvallat

Tyyli - Imperial Red Ale

Speksit - 8,5% / 71,2 EBC / 53,9 EBU

Läpikuultavan punaisen oluen päälle muodostuu kevyt, vaalea vaahto. Tuoksutettaessa tätä olutta, kantautuu nenään sen miellyttävän vahva sekä vivahteikas tuoksu. Se on sitruksisen hedelmäinen sekä joulumausteinen, toisinsanoen raikas, mutta lämminhenkinen. Maun pääelementit ovat samat, kuin tuoksussakin. Humalan tuoma hedelmäisyys sekä katkeruus hallitsee oluen makumaailmaa. Mausteet tuovat tähän raikkauteen omanlaistaan lämpöä sekä syvyyttä. Vaikka oluessa alkoholia onkin, ei sitä juurikaan mausta huomaa. Pirskahtelevaisen hiilihappoinen suutuntuma sopii lisäksi tähän vallan mainiosti.

Mahtava humalan ja mausteiden symbioosi. Yksi parhaista jouluoluista, mitä tänä vuonna olen maistanut. Mutta onko tämä olut hintansa väärti? Siitä en ole aivan varma. Tämän kokoisella pullolla oikea hintaluokka saisi olla lähempänä kymmentä, kuin kahtakymmentä euroa. Tämä on köyhän, oluita harrastavan opiskelijan mielipide.

38/50

Brasserie du Bocq Gauloise Brune

Brasserie du Bocq on 1800-luvun puolivälissä syntynyt belgialainen perhepanimo, jonka perusti maanviljelijä Martin Belot. Panimon nimen hän antoi läheisen Bocq-joen mukaan. Alkuvaiheessa olutta tehtiin vain talvisin, kesien ollessa pyhitettyjä maatilan hoitoon. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun La Gauloise-olut alkoi saavuttamaan suosiota kansan keskuudessa, lähti panimon nopea kaupallistuminen liikkeelle. Vuonna 1960 maatila lopetti kokonaan toimintansa ja Belotin perhe siirtyi kokopäiväiseen panimon ylläpitoon. Nykyään, Brasserie du Bocq tuottaa vuodessa noin 94.000 hehtolitraa olutta. Se on 100% perheyritys, jo kuudennessa sukupolvessa.

Panimo - Brasserie du Bocq

Olut - Gauloise Brune

Maa - Belgia

Tyyli - Dubbel

Speksit - 8,1% / 72,3 EBC / 21 EBU

Brune on väriltään tummanruskeaa. Sen vaalea vaahto on vahva sekä tiheä, kuten tyypillisissä belgi-oluissa kuuluukin olla. Tuoksu on miellyttävä. Siitä löytyy hedelmäisyyttä sekä mausteisuutta. Nämä elementit ovat hyvin esillä myös oluen maussa. Muita makuja ovat humaloinnin tuoma katkeruus sekä hyppysellinen ruista ja anista. Kaiken kaikkiaan makumaailma on varsin "terävän" tuntuinen. Ainut miinuspuoli on alkoholi, joka puskee läpi. Suutuntuma on kuitenkin vahvasti hiilihappoinen, mikä lieventää hieman tätä ilmiötä.

Omalaatuinen luostariolut. Sekä raikas, että alkoholinen.

36/50

Jouluisia 2013 - Mikkeller Drink'In The Snow

Muutama viikko takaperin, kaatui lasiini viimeinen Ruotsista tuomani joulu-Mikkeller. Tästä oluesta ei kuitenkaan löytynyt tälle kööpenhaminalaiselle käsityöläispanimolle tyypillistä korkeaa alkoholiprosenttia tai suurta IBU-lukemaa. Sen sijaan, pullo sisälsi reilun kolme desiä, appelsiinin kuorella sekä korianterin siemenillä maustettua, 0,3% olutta. Kyseessä on Mikkellerin Drink'In The Snow, joka samalla on myös heidän ensimmäinen vähäalkoholinen jouluoluensa.  Sen juuret jountavat panimon aikaisempina vuosina valmistamaan kesäolueen: Drink'In The Suniin. Mutta suuri kysymys kuuluu; voiko maultaan lähes alkoholiton olut yltää samaan kuin alkoholilliset isoveljensä? 

Panimo - Mikkeller (De Proef Brouwerij)

Olut - Drink'In The Snow

Maa - Tanska

Tyyli - Vähäalkoholinen Ale

Speksit - 0,3% / ? EBC / ? EBU

Ulkonäöstä ei löydy minkäänlaisia merkkejä siitä, että kyseinen olut on lähes alkoholitonta. Kuultavan tummanpunaruskea väri sekä kevyt, vaalea vaahto tekevät yhdessä oluesta varsin miellyttävän näköisen. Pisteet siitä! Eikä tuoksukaan ole täysin fiasko. Vahvin elementti on makean appelsiinin tuoksu. Lisäksi sen rinnalta löytyy mallasta sekä hieman sitruksista hedelmäisyyttä. Itse oluen maku on se, mistä alkoholin puutteen huomaa selkeimmin. Se on todella makea, jopa imelä. Tähän makeuteen kun yhdistää mausteet sekä appelsiinin, on todellinen "mehu" valmis. Onneksi taustalta löytyy hyppysellisen verran humalointia, tasapainottamaan oluen koko makua. Suutuntuma on vetinen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Hyvä vähäalkoholiseksi olueksi, ei niin hyvä olueksi.

27/50

Beer Hunter's Mufloni Aamupala Stout

Satakuntaan, tarkalleen ottaen Poriin, ilmestyi viime vuosituhannen puolella eräs panimoravintola. Itse pantun oluen lisäksi sieltä saa myös talon itse tislaamaa viskiä. Näistä kahdesta olut on kuitenkin se, mistä paikka paremmin tunnetaan. Nämä usein palkitut, suomalaisen käsityön hedelmät ovat saaneet nimensä mufloni-lampaista, joita myös Säpin majakkasaarella, Selkämerellä asustaa. Panimoravintolan nimi on tietenkin Beer Hunter's, ja oluena oli tällä kertaa sen maitokauppaversio kaurastoutista, Mufloni Aamupala Stout. 

Panimo - Panimoravintola Beer Hunter's

Olut - Mufloni Aamupala Stout

Maa - Suomi

Tyyli - Stout

Speksit - 4% / ? EBC / ? EBU

"Beer Hunter'sin kaurapuuro" poikkeaa väriltään tavallisesta aamupuurosta huomattavasti; se on mustaa normaalin harmaansävyn sijaan. Myös vaahtoa esiintyy, tosin kovin niukasti. Mielestäni hieman runsaampi olisi tehnyt olueen "stoutmaisemman" vaikutelman. Noh, makuasioitahan nämä... Tuoksu on oluessa miedohko. Siitä löytyy hentoa kauran tuomaa viljaisuutta sekä tyylille ominaista paahteisuutta. Tätä samaa mietoa linjaa jatkaa myös oluen maku. Se on kevyesti paahteinen sekä jopa stoutiksi varsin makea. Enemmän makua olisin kuitenkin odottanut. Eikä vetinen suutuntumakaan tuo sitä kauan kaivattua "stoutmaisuutta" esiin.

Lievä pettymys tämä on. Joka osa-aluelle olisi kaivannut hieman enemmän ryhtiä sekä asennetta, jota luonnollisesti maitokauppavahvuisuus tässä oluessa rajoittaa. Mufloni Keripukkia odotellessa...

31/50