Panimoravintola Plevna

Nimi - Panimoravinto Plevna

Osoite - Itäinenkatu 8, 33210 Tampere

Päivämäärä - 7.12.2013

Tampereen värikäs panimohistoria ulottuu aina 1850-luvulle asti. Tuolloin sinne perustettiin kaupunkilaisten iloksi peräti kolme uutta panimoa. Vaikka olut on siitä lähtien kaupaksi aina mennytkin, on uusia panimoita syntynyt sekä vanhoja hävinnyt varsin tiheään tahtiin. Vahvat panimoperinteet ovat kuitenkin aina pysyneet Tampereella hyvin tiukasti. Näitä perinteitä Koskipanimo OY päätti vuonna 1994 kunnioittaa perustamalla panimon vanhaan Finlaysonin rakennukseen. Sen yhteyteen ilmestyi myös panimoravintola, josta Koskipanimo OY ja sen tuotteet nykyään paremmin kansan keskuudessa tunnetaan. Paikan nimi on tietenkin Panimoravintola Plevna.

Itsenäisyyspäivän vietto Tampereella läheni loppuaan. Yksi viikonlopulle sovittu asia oli kuitenkin vielä tekemättä, Plevnassa käynti. Joten, lauantai-iltapäivällä bussilla matkustus Hervannasta keskustaan, ja siitä kävellen kivenheiton päässä sijaitsevaan panimoravintolaan. Odotukset Plevnasta olivat suuret, ja halu päästä istumaan iltaa, sekä maistelemaan erilaisia oluita oli sitäkin suurempi. Sisään astuessa korviin kiiri runsas puheen sorina. Itse ravintola on todella iso, paljon isompi kuin osasin kuvitella. Baaritiski on pitkä ja sen täyttää useat, Plevnan omia oluita sisältävät oluthanat. Joka puolella istui nauravia ihmisiä oluttuopit edessään. Ilmapiiri oli rento, sekä ystävällinen. Todellinen oluenystävän pyhättö! Tilasin itselleni pikkutuopin talon omaa Cotton Alea ja menin ystävieni kanssa pöytään istumaan.

Ensimmäisen juotuani huomasin, että listalla oli myös 10 euron hintainen maistelupaketti, jolla sai kolme 0.25l tuoppia. Varsin kohtuullinen tarjous siis. Päätin tarttua tilaisuuteen, ja valitsinkin itselleni Smörre Ruis I.P.A.:n, Severin Extra I.P.A.:n sekä Stoutin. Jokainen näistä maistui todella hyvältä ja jokaisessa oli omanlaisensa makumaailma. Näiden oluiden jälkeen oli kello jo kuitenkin rientänyt sen verran eteenpäin, että oli aika jättää Plevna, sekä kaikki sen herkut. Olen kuitenkin varma, että tulen sinne vielä joskus palaamaan. Sen verran itse paikka, tunnelma sekä sen oluet minut vakuuttivat. Ruokapuoli jäi myös tuolla kertaa täysin kokeilematta. Mutta kaiken kaikkiaan, mahtava paikka täynnä mahtavia, tamperelaisia oluita.

Pyynikin Käsityöläispanimo Herwood

Hervanta, yksi Suomen tunnetuimmista lähiöistä, on juhlistanut tänä vuonna 40 vuotista taivaltaan. Tämän johdosta on Hervannalle osoitettu pieniä kunnianosoituksiakin pitkin vuotta, muun muassa teekkareiden tekemä Herwood-kyltti tienposkessa sekä ikioma juhlaviikko syyskuussa. Nyt mukaan on myös lähtenyt K-Supermarket HerkkuDuo ja Pyynikin Käsityöläispanimo, luoden yhdessä Hervannalle oman, Herwood-nimisen oluen. Mistään massatuotannosta ei tämän oluen kohdalla voida kuitenkaan puhua, sillä olutta pantiin vain alle 2000 pullon erä. Yhden niistä sain onneksi itselleni, mistä suuri kiitos kuuluu hervantalaiselle ystävälleni, joka pullon minulle kävi heti itsenäisyyspäivän aattoaamuna hakemassa. Muutaman tunnin päästä tuosta olikin ensimmäinen oluterä jo loppunut, joten ilman häntä en tätä harvinaisuutta olisi päässyt koskaan maistamaan. Kiitos vielä kerran sinne Hervantaan, sekä oluesta että aidosta hervantalaisesta seurasta. Linkki Tamperelaisen uutiseen Herwoodista.

Panimo - Pyynikin käsityöläispanimo

Olut - Herwood

Maa - Suomi

Tyyli - Vaalea Ale

Speksit - 4,0% / ? EBC / ? EBU

Etiketin pääosassa on seitsemän Mikontaloa, joiden ikkunat muodostavat kunkin talon seinään yhden kirjaimen Herwood-sanasta. Vaikutteita on selvästi otettu vuonna 2007 järjestetystä Mikontalolightsista, jossa peruskorjauksessa olevaa Mikontaloa käytettiin muun muassa Tetriksen pelaamiseen. Etualalla on myös kaksi teekkaria, jotka kuuluvat hyvin vahvasti hervantalaiseen maisemaan. Eikä alkoholiprosenttikaan ole sattumalta 4,0%, vaan 40. juhlavuosi on saatu taitavasti piilotettua myös siihen.

Ulkonäöltään Herwood muistuttaa vaahtoavaa porkkanamehua. Vaahto ei kuitenkaan ole paksua taikka pysyvää, vaan se katoaa kirkkaan oranssin oluen päältä nopeasti lähes näkymättömiin. Sääli, sillä olisihan tämä paljon kauniimpi runsaammalla vaahdolla. Oluen tuoksu on vahvasta väristä huolimatta kevyt, sekä raikas. Mango ja sitrus tekee siitä mukavan hedelmäisen. Nuo samaiset hedelmäiset elementit löytyvät myös oluen mausta. Hervantalaisen pihahumalan puraisu on kuitenkin omaan makuun liian vähäinen, mikä latistaa koko makuelämystä, tehden oluesta laimean makuisen. Pehmeään suutuntumaan olisin myös kaivannut hieman enemmän hiilihappoja.

Kaiken kaikkiaan, Herwood on kevyt ja helppo olut Hervannasta. Vaikka se ei kaikista säväyttävin ehkä makuelämyksenä olekaan, siihen liittyvä tarina tekee siitä jo itsessään kokemuksen. Lisäksi se on hieno kunnianosoitus 40 vuotiaalle Hervannalle. Eläköön Hervanta!

32/50

Westmalle Dubbel

Trappist-oluilla on pitkät perinteet oluen historiassa. Näitä herkkuja valmistavia luostaripanimoita on maailmassa vain ja ainoastaan kahdeksan, joista tällä hetkellä Belgiassa sijaitsee kuusi. Panimoista suurin ja kaupallisin on Keski-Belgiassa, Westmallen kylässä majaansa pitävä Westmalle. Trappist-luostarin pätevyyden se sai vuonna 1836 ja 20 vuotta myöhemminen se alkoi myydä panemaansa olutta ulkopuolisille. Vuonna 1926 Westmallessa kehitettiin uusi versio tumman trappist-oluen reseptistä. Nykyisinkin tunnettu Westmalle Dubbel sai jo tuolloin alkunsa. Tätä samaista herkkua pääsin laivalla ollessani maistamaan sekä toteamaan, miltä belgialaisen sisterssiläisluostarin trappist-olut maistuu.

Panimo - Brouwerij der Trappisten van Westmalle

Olut - Dubbel

Maa - Belgia

Tyyli - Trappist

Speksit - 7,0% / 80 EBC / 20 EBU

Hyvin tummanruskea sekä häivähdyksen verran punertava olut kuultaa lävitseen vain hieman valoa. Sen päällä on belgialaisille tyypillinen ilmiömäisen kestävä vaahto, joka ei juurikaan näytä heikkenemisen merkkejä. Tuoksu on varsin mieto, sisältäen vain kevyttä maltaisuutta sekä hedelmäisyyttä. Maku on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Vahvan banaanisuuden sekä lievän humalan kombinaatio höystettynä pienellä ripauksella paahteisuutta on mahtava. Lisäksi pehmeä suutuntuma yhdessä maun kanssa luo täyteläisen sekä rikkaan kokemuksen. Kerrassaan upeaa! Tämän oluen myötä trappistit nousivat omassa arvotaulukossa kyllä melko korkealle. Myös jääkaapissa odottelevat Chimayt huokuttelevat avaajaansa nyt entistä enemmän...

40/50

Sierra Nevada Pale Ale

Yhdysvaltalaiset Ken Grossman ja Paul Camusi olivat hyviä ystäviä kultaisella 70-luvulla. Heitä yhdisti ystävyyden lisäksi myös suuri halu ja into oluen panemiseen. Lopulta he päättivätkin vuonna 1980 perustaa oman panimon Kaliforniaan. Nimekseen se sai Sierra Nevada läheisen vuoren mukaan, jossa Crossman tykkäsi usein patikoida. Panimon ensimmäinen oluterä oli heidän versionsa pale alesta. Tuota samaista pale alea saa vielä nykypäivänäkin kaupasta, ollen myös Yhdysvaltojen toiseksi myydyintä käsityöläisolutta. Nimi Sierra Nevada Pale Ale ei omaperäisyydellä hurmaa, mutta mikä on itse oluen laita?

Panimo - Sierra Nevada Brewing Company

Olut - Pale Ale

Maa - Yhdysvallat

Tyyli - Pale Ale

Speksit - 5,6% / 23 EBC / 32 EBU

Pubin valaistuksessa Pale Ale näyttää sameisen kultaoranssiselta oluelta, jossa on hyvä ja kestävä vaahto. Tuoksu jatkaa tätä oluen rotevaa linjaa, sillä se on varsin vahva kuten ulkonäkökin. Siinä selkeästi esiin nousee maltaisuus ja hedelmäisyys, varsinkin pale aleille tyypillinen sitruksisuus. Humalointi on lievä, mikä korostaa makupuolella oluen jo ennestään vahvaa hedelmäisyyttä. Tuoksussa esiintyvää sitruksisuutta on havaittavissa myös maussa. Hiilihappojen puute voimistaa koko makupalettia, hävittäen samalla kuitenkin oluen raikkautta. Kaadoinkohan sen liian rajusti lasiin vai mitä, kun ei hiilihappoja oikein ollut? Mutta kaiken kaikkiaan tasapainoinen ja maukas pale ale-olut. Hyvä valinta varsinkin kesähelteille.

34/50

Amager Hr. Frederiksen

Baaritiskin takana sijaitsevassa kylmäkaapissa komeilee vierekkäin muutama puolen litran pullo. Ne ovat isoja ja tummia sekä niiden etiketteihin on präntätty paljon pientä ruotsin sukuista tekstiä, tarkemmin katsottuna tanskaa. Vaikka maha onkin vielä aivan täynnä, tuo pullo luo minuun suurta vetovoimaa. Se muodostuu oikeastaan niin suureksi, että huomaan minuutin päästä istuvani pöydässä, kyseinen pullo edessäni. Tuo pullo on tanskalaisen Amager Bryghusin Hr. Frederiksen. Se on myös Olutoppaan marraskuun kuukauden olut, joka kertoo jo jotain sen saamasta suosiosta. Mutta onko puoli litraa 10,5 prosenttista imperial stouttia liikaa aloittejlijalle?

Panimo - Amager Bryghus

Olut - Hr. Frederiksen 

Maa - Tanska

Tyyli - Imperial Stout

Speksit - 10,5% / 207 EBC / 84 EBU

Lasissa olut näyttää stoutmaisen kauniilta. Itse olut on mustaa kuin yö, niin kuin kunnon stoutin kuuluukin olla. Maitokahvin värinen vaahto on tukevaa sekä se kestää oluen päällä varsin kauan. Tuoksu kuitenkin yllätti itseni täysin. Se on hedelmäinen, eikä paahteinen niin kuin ensiksi luulisi. Tämä tekee tuoksusta myös kohtalaisen kevyen. Makupuolella keveyden voi kuitenkin unohtaa ja heittää suoraan romukoppaan. Herra Frederiksen maistuu vahvasti palaneelta, makealta ja alkoholilta. Alkoholi onneksi lieventää palaneen makua hieman, tasapainoittaen samalla koko oluen makua. Nämä kaikki elementit yhdessä luovat hienon ja täyteläisen kokonaisuuden. Tähän kun lisää vielä oluen pehmeän suutuntuman, niin todellinen nautiskeluolut kylmiin ja pimeisiin talvi-iltoihin on valmis. 

Lähes kaikki tässä oluessa on kohdallaan, paitsi pullokoko. Omaan makuun on puoli litraa tälläistä juomaa on jo liikaa, eikä lopusta pysty nauttimaan niin hyvin kuin ensimmäisistä kulauksista. Tämä onkin vain sivuseikka, koska itse olut on mainiota! Pidin, ja paljon.

37/50

Green Flash Double Stout Black Ale

Green Flash Brewing Company on kahden yhdysvaltalaisen vuonna 2002 perustama pienpanimo, joka sijaitsee San Diegossa, Californiassa. Vaikka se nykyään onkin jo varsin tunnettu, noin 15 erilaisen oluen valikoimasta on Suomeen rantautunut vain muutama. Alkostakin löytyy tällä hetkellä ainoastaan kahta erilaista Green Flashin olutta, mikä on suorastaan huutava vääryys. Laivalla ollessani yhden tämän panimon oluen kuitenkin bongasin ja päätin heti käyttää tilaisuuden hyväkseni.

Panimo - Green Flash Brewing Company

Olut - Double Stout Black Ale

Maa - Yhdysvallat

Tyyli - Stout

Speksit - 8,8% / ? EBC / 45 IBU

Pubin hämärässä ja tunnelmallisessa valaistuksessa olut on väriltään aivan pikimustaa. Sen päällä komeilee tiheä, kohtuullisen kauan kestävä beigen värinen vaahto. Tuoksu on stouteille tyypillisen paahteinen sekä makean siirappinen. Makumaailmasta ensimmäiseksi vastaan tulee vahva paahteisuus, tarkemmin sanottuna hieman kitkerä palaneen maku. Kahvi ja tummasuklaa ovat myös mukana, sekä pieni häivähdys palvia. Suutuntumaltaan olut on mukavan pehmeä ja lämmin, tästä kiitos alkoholille. 

Todella positiivinen yllätys tämä oli itselleni. Sanat "miellyttävä" ja "täyteläinen" ovat juuri niitä, mitkä tätä kyseistä olutta kuvaavat parhaiten. Onneksi ostin tämän, en kadu hetkeäkään. Toisenkin ottaisin, jos vain lähikaupasta saisin. Eikä taatusi jää viimeiseksi Green Flashin olueksi, siitä olen varma.

36/50

Old Port Pub

Nimi - Old Port Pub

Osoite - Silja Symphony, Helsinki-Tukholma-Helsinki

Päivämäärä - 28.-29.11.2013

Koeviikko viimein ohi ja viikonloppukin melkein käsillä. Mikäs sen parempi ajankohta ottaa pieni irtiotto arjesta ja suunnata kohti Tukholman risteilyä. Viime kertaisesta laivamatkasta Ruotsiin olikin kulunut jo yli 15 vuotta, joten minkään näköistä muistikuvaa laivasta ja sen mahdollisista olutpaikoista ei ollut. Netistäkin löytyi vain vähän tietoa Silja Symphonyn baareista ja niiden olutvalikoimista. Kuitenkin sen verran sain selville, että Old Port Pub olisi tällä laivalla oluen nautiskeluun selkeästi paras kohde. Matkaan kävin siis täysin avoimin mielin ilman suurempia odotuksia tulevasta.

Laivaan saavuttuani aivan ensimmäiseksi vein tavarani hyttiin, jonka jälkeen olikin aika lähteä katsastamaan laivan kehuttu peräpubi. Aikaakin oli juuri sopivasti yhdelle oluelle ennen ruokailua, joten kiirettä ei tarvinnut pitää. Sisältä Old Port Pub oli varsin siisti. Toisella puolella pubia pöydät muodostivat pieniä loosseja ja toisella ne olivat avoimessa tilassa live-esiintyjien vuoksi. Baaritiski sijaitsi kaiken tämän keskellä. Ensimmäiseksi pubiin tullessani katse kiinnittyi baaritiskien takana oleviin kylmäkaappeihin, jotka pursuilivat kymmeniä erilaisia oluita. Olutvalikoima oli paljon suurempi kuin osasin odottaa. Lisäksi suurena yllätyksenä itselle oli pubin jouluolutlista ja sen sisältämä valikoima. Tältä listalta valitsin myös matkan ensimmäisen oluen, joka oli yhdysvaltalainen Green Flash Double Stout Black Ale. Tämän makuelämyksen jälkeen olikin jo hyvä aika mennä haukkaamaan hieman purtavaa.

Ruokailun jälkeen pikavisiitti hyttiin ja sen jälkeen takaisin pubiin. Vaikka maha olikin aivan täynnä, oli jotain hyvää pakko saada. Hetken aikaa listoja tutkaillessani huomasin joululistalla olevan Amager Bryghus Hr. Fredriksenin, joka oli myös Olutoppaan kuukauden olut. Alkossa tämän tanskalaisen herra Fredriksenin olin kerran nähnyt, mutta yli 8,50€ hintalappu sai sen sinne myös toistaiseksi jäämään. Nyt asia oli aivan toinen, kun hintaa oli vain 5,90€. Sitä seuraavaksi maisteluun siis. Samalla se jäi torstain viimeiseksi olueksi.

Perjantai-päivä kului todella nopeasti Tukholmassa kauppoja ihmetellen. Paikallisessa alkossakin tuli käytyä, josta mukaan myös tarttui hieman jouluisia tuliaisia. Näistä varmasti lisää joskus myöhemmin. Vähitellen päivä kuitenkin vaihtui illaksi ja ruokailu tuli ajankohtaiseksi. Sen jälkeen olikin jo hyvä aika käydä laivan peräpubiin, sen antimia uudestaan tutkailemaan. Tällä kertaa päätin, että otan jotain hieman kevyempää, joten pöytään kannoin pullollisen jenkkiläistä Sierra Nevada Pale Alea. Hyvä pale ale oli! Koska aika ja raha oli hyvin rajallista, päätin että seuraava olut olisi matkan viimeinen. Pienen pohdinnan jälkeen osui valinta belgialaiseen trappistiin, jota en Alkon sivuiltakaan bongannut, vain ainoastaan sen isoveljen. Kyseessä oli Westmalle Dubbel. Varsin mainio päätös todella onnistuneelle matkalle!

Kaiken kaikkiaan mahtavaa, että tälläinen paikka Ruotsin-laivalta löytyy. Mukava tunnelma sekä paikkana sopivan suuri. Olutvalikoima sellaisenaankin on varsin hyvä, jonka kuitenkin kruunasi jouluolutvalikoima. Itseeni Old Port Pub teki kyllä positiivisen vaikutuksen. Jos Ruotsiin on jatkossa asiaa, tietää kyllä mihin menee aikaansa viettämään matkan ajaksi. Hyvä paikka!