Laitilan Kievari Humalainen

Suomen suurin pienpanimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas sijaitsee nimensä mukaisesti Laitilan kaupungissa, Varsinais-Suomen siimeksessä. Olutta kyseisellä panimolla on pantu jo vuodesta 1995 alkaen, eikä taantumisen merkkejä ole näkyvissä lähimaillakaan; tänä keväänä on uusia oluita julkaistu peräti kolme kappaletta. Laitilan oluet voidaan jakaa selkeästi kahteen eri ryhmään; Kukko-oluet ovat ns. perusmallistoa, ja Kievari-oluet erikoisempia, juojan makunystyröiltä hieman enemmän vaativia mallasjuomia. 

Tämänkertainen olut on Laitilan Kievari -sarjaan kuuluva, maitokaupasta löytyvä Kievari Humalainen. Kyseinen Britti-tyylinen IPA on humaloitu neljän englantilaisen sekä yhden saksalaisen humalalajikkeen avulla. Näistä yhtä, englantilaista First Goldia on lisäksi käytetty kuivahumalointiin. Hintaa tällä humalapaketilla oli paikallisessa S-Marketissa vain vaivaiset 1,19€ per tölkki, joka nykymaailmassa on todellinen pilkkahinta kotimaisesta pienpanimo-oluesta. Kerrankin näinpäin, ettei oluenystävää aina piinata hirvittävillä hinnoilla!

Panimo - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut - Kievari Humalainen

Maa - Suomi

Tyyli - Session IPA

Speksit - 4,5% / 25 EBC / 61 EBU

Laitilan vihreästä tölkistä kaatuu lasiin kirkasta, kevyen oranssista IPA:a, joka muodostaa kauniin vaahdon sekä pitsirenkaan lasin reunaan. Tuoksu on herkullisen hedelmäinen; trooppisia hedelmiä sekä nektarimaisuutta löytyy runsaasti, muun muassa makeaa ananasta. Näiden hedelmäisten sävyjen takana on myös aavistus maltaisia vivahteita. Maku ei kuitenkaan pääse aivan oluen tuoksun tasalle. Toki se on nektarimaisen hedelmäinen, mukavalla katkerolla höystettynä, mutta siihen se sitten jääkin. Täyteläisyyttä saisi rungossa olla reippaasti enemmän. Lisäksi maku on lievästi ruohoinen. Suutuntuma on pirteä, joskin aavistuksen laimea. 

Humalainen on kevyt sekä helposti lähestyttävä IPA, josta ei onneksi katkeroakaan puutu. Näillä hinnoilla hinta-laatu-suhde on todella kova; parempaa saa hakea! Tulee varmasti juotua toistekin, itseasiassa jääkaapissa odotteleekin kolme avaamatonta tölkkiä...

34/50

Käsityöläisoluita 2014 - Beer Hunter's Mufloni Keripukki

Opiskelun lomassa hieman olutta, pitkästä aikaa. Taukoa syntynyt melkoisesti, johon syypää on ylioppilaskirjoitukset. Onneksi viikon päästä loppuu tämäkin hulluus, jotta voi jatkaa tänne kirjoittelua hiukan nopeampaan tahtiin.

Vuorossa porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin tämän vuoden käsityöläisolut, Mufloni Keripukki. Tämä kookoksella sekä valkosuklaalla maustettu stout on yksi niistä Alkon käsityöläisoluista, joita kohtaan olin enakkoon luonut suurimmat odotukset. Tähän on parikin hyvää syytä. Ensimmäiseksi, oluen makuyhdistemä on hyvin eksoottinen, mutta samalla mielenkiintoisen herkullinen. Valkosuklaa-stout ei yksinkertaisesti voi kuulostaa pahalta kenenkään korvaan, eihän? Toiseksi, Beer Hunter's on yksi Suomen johtavia pienpanimoita tällä hetkellä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Olutopas.infon vuosiäänestys, jossa Panimoravintola Beer Hunter's valittiin Vuoden suomalaiseksi Panimoksi 2013. Lisäksi porilaisten oluet ovat hinnaltaan todella kilpailukykyisiä Suomen pienpanimoskenessä; esimerkiksi Keripukki on tästä 15 oluen kattauksesta yksi halvimmista. Pikemmittä puheitta itse illan päätähden kimppuun.

Panimo - Panimoravintola Beer Hunter's

Olut - Mufloni Keripukki

Maa - Suomi

Tyyli - Stout / Aromisoitu olut

Speksit - 7% / 223 EBC / 43,1 EBU

Keripukki on väriltään mustaa, aivan kuten stoutin kuuluukin. Ruskea vaahto on noin sentin paksuinen, häviten kohtalaisen nopeasti. Tuoksu on kahvinen sekä paahteisen maltainen. Valkosuklaa pehmentää sitä sopivasti, tehden kokonaisuudesta hieman miedomman. Lisäksi nenään leijailee taustalta aavistus keksiä. Kokonaisuudessaan tuoksu on pehmeä, mutta selkeästi aito stout. Maku on vahvan paahteinen, jopa palaneen kitkerä. Kahvi sekä makeus ovat suuressa roolissa. Pullossa lukevaa kookosta sekä valkosuklaata löytyy molempia hyppyselliset, jos asiaa osaa oikein ajatella. Näiden olemassaoloa en kuitenkaan olisi havainnut ilman tätä saatua ennakkotietoa. Suutuntuma on sopivan pirtsakka, ja oluen runko oikein miellyttävä.

Mufloni Keripukki on maultaan vahva, mutta kesy. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan tasapainossa. Kookosta sekä valkosuklaata olisi omasta mielestäni saanut laittaa ihan reilusti. Tasapaksu suoritus, ei huono, muttei mestariteoskaan.

36/50

Käsityöläisoluita 2014 - Lammin Pyy

Suomen vanhin toiminnassa oleva pienpanimo, vuonna 1985 perustettu Lammin Sahti on iso osa suomalaista olutkulttuuria. Lyhyen, mutta sitäkin vaiherikkaamman 29-vuotisen historiansa aikana, Lammin Sahti on saavuttanut muutamia hyvin varteenotettavia virstanpylväitä. Kahden vuoden jälkeen perustamisesta se valmisti Suomen ensimmäiset ns. viralliset sahdit. Seuraavana vuonna tätä kyseistä sahtia oli jo valtion monopolin hyllyissä. Lisäksi 2000-luvulla tämä lammilainen panimo sai EU:n "Aito perinteinen tuote" -leiman sekä heidän sahtinsa valittiin vuonna 2008 vuoden olueksi. Ei lainkaan huono historia kanta-hämäläiselle sahdinvalmistajalle.

Sahtia ei kuitenkaan tällä kertaa nähdä, vaikka Lammin Sahdin tuotteesta kyse onkin. Tämän vuoden Alkon käsityöläisolutkattaukseen panimo nimittäin lähti mukaan perinteisella alella, jonka nimi on heidän lintuteemaansakin sopiva Pyy. Tämä peltokanoihin lukeutuva siipiveikko on valmistettu neljän eri maltaan sekoituksesta sekä saksalaisten Hallertau- ja Magnum-humalien kombinaatiosta. Mielenkiinnolla maistamaan, miltä naapurikunnan olut maistuu!

Panimo - Lammin Sahti Oy

Olut - Pyy

Maa - Suomi

Tyyli - Perinteinen Ale

Speksit - 7% / 47 EBC / 22,5 EBU

Pyyn väri on intensiivisen punainen. Se on täysin kirkasta, varmaankin suodatettua. Hento vaalea vaahto saisi kuitenkin olla hieman jykevämpi sekä pitkäkestoisempi, jotta ulkonäössä olisi enemmän särmää. Tuoksu on vahvan banaaninen, aivan kuin olisi joutunut keskelle Chiquitan farmia. Banaanin lisäksi siitä löytyy sopivasti mallasta sekä muita hedelmiä. Myöskin maku on Pyyssä banaanilla kyllästetty. Alkoholi, ripaus karamellia sekä tukeva mallaspohja takaavat kuitenkin pehmeän, lämpimän sekä täyteläisen makumaailman. Suutuntuma on pehmeä sekä kevyen hiilihappoinen, hieman jopa laimea. Koko komeudesta mieleeni tulee etäisesti sahti, johtuen juuri tuosta banaanisuudesta. Vain kataja puuttuu.

Lammin Pyy on ihan hyvä olut, mutta jotenkin mitäänsanomaton. Tasapainoinen sekä tasapaksu. Ehkä olen jo tottunut hieman kokeilevempiin oluisiin, ken tietää.

35/50

Käsityöläisoluita 2014 - Malmgård Emmer Tripel

Pernajassa, aivan Loviisan kaupungin kupeessa sijaitsee Malmgårdin Kartano, jonka tiluksilla myös savonlinnalaisen Panimoravintola Huvilan tiloista vuonna 2009 sinne muuttanut pienpanimo toimii. Nykyisin tämä kyseinen panimo tunnetaan paremmin nimellä Malmgårdin Panimo. Huvila-nimeä ei ole kuitenkaan täysin haudattu historiaan, sillä nykyään se saa ylpeänä kantaa panimon kokeilevamman tuotesarjan nimeä. Mielestäni varsin hieno kunnianosoitus panimon omalle, menneelle historialleen!

Tällä kertaa piinapenkkiin ei kuitenkaan joudu Malmgårdin Panimon Huvila-sarjan olut, vaan kyseessä on perinteisemmän linjan vastaus Alkon tämän vuoden käsityöläisolutkattaukseen. Kuten nimikin antaa osviittaa, on Malmgård Emmer Tripel belgityylinen Tripel, Emmer-vehnällä höystettynä. Emmer-vehnä on niukkasatoinen ja jo muinoin viljelty, mutta nykyään varsin harvinainen vehnälajike. Tähän ainakin osasyynä on kaupallistuneen maailman jatkuva kehitys, tuotteiden jalostus kannattavammiksi sekä ainainen voiton maksimointi. Lyhyesti sanottuna Emmer-vehnä on siis muinaisvehnää. Se, että miten tämä sitten vaikuttaa itse oluen makuun, onkin eri juttu. Vaikutus on varmaankin vain nimellinen. Noh, aivan kuten vanha suomalainen sananlaskukin sanoo: "ei nimi miestä pahenna." 

Panimo - Malmgårdin Panimo

Olut - Emmer Tripel

Maa - Suomi

Tyyli - Tripel

Speksit - 8,3% / 13,9 EBC / 27,8 EBU

Uusimaalainen Tripel on selkeää, oranssin väristä, niukkavaahtoista olutta. Tuoksu on kuivan hedelmäinen, aivan kuin kuivassa omenasiiderissä. Oluen tuntua siihen kuitenkin tuo miellyttävä maltaisuus. Lisäksi läsnä on ripaus alkoholia. Makea sekä kuiva omenaisuus on pääroolissa myös oluen makupuolella. Sen lisäksi siitä löytyy hieman niin mallasta kuin alkoholiakin. Samaiset elementit ovat siis sekä tuoksussa, että maussa. Jälkimaku on yllättävän kuivankatkera. Suutuntuma on pehmeä, mutta kuitenkin aavistuksen hiilihappoinen.

Emmer Tripel on pehmeä, täyteläinen sekä rehti suomalainen versio belgialaisesta Tripelistä. Siiderimäisiä vivahteita löytyy, mutta vain hienovaraisesti, itse oluen perusolemusta liikaa murjomatta. Selkeästi yksi parhaista tämän vuoden käsityöläisoluista, mitä nyt olen päässyt maistamaan.

36/50

Käsityöläisoluita 2014 - Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti

Pienen, mutta silti hieman aiottua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen takaisin laatuoluiden maailmaan. Syynä tähän taukoon oli viime viikkoiset penkkarit sekä sen jälkeinen kolme päivää kestänyt armoton juhlinta. Siitä on nyt kuitenkin selvitty, joten taas voi hetkeksi rauhoittua ja palata ns. normaaliin päiväjärjestykseen. 

Tämänkertainen olut tulee Pirkanmaalta, kuuluisan Näsinneulan juurelta. Se on vasta 2012 perustetun, mutta nykyään jo varsin tunnetun Pyynikin Käsityöläispanimon luomus tämän vuoden Alkon käsityöläisolut-kattaukseen. Nimensä mukaisesti Pyynikin Presidenttisahti on tätä Alkossa hieman harvinaisemmin esiintyvää, katajalla maustettua suomalaisten perinnejuomaa eli sahtia. Tavallisestihan sahti on hyvinkin herkästi pilaantuvaa ja siksi se tulisi aina säilyttää viileässä. Tässä Presidenttisahti tekee kuitenkin poikkeuksen. Pyynikin pojat yhdessä tiedemiesten kanssa ovat tehneet sahtia, mikä säilyy myös lämpimässä! Sahti, tervetuloa 2000-luvulle.

Panimo - Pyynikin Käsityöläispanimo

Olut - Presidenttisahti

Maa - Suomi

Tyyli - Sahti

Speksit - 9,5% / 77,6 EBC / 34,6 EBU

Presidenttisahti on rehellisen näköistä sahtia. Lasiin kaatuu hieman tiilenpunaista tummemman nesteen mukana suuria hiivan kappaleita, eikä vaahtoa synny tässä samaisessa operaatiossa sitten yhtään. Lisäksi alkoholi valuu reippaasti lasin reunoja pitkin olutta pyöriteltäessä. Pikaisen ulkonäön tutkailun jälkeen, on aika tutustua tämän perisuomalaisen juoman vahvaan sekä varsin omalaatuiseen tuoksuun. Se on imelän banaaninen ja voimakkaan maltainen. Siinä on häivähdys savua, ruista sekä jotain toista hedelmää. Myöskin maussa tämä imelä banaani on vahvasti läsnä. Sen lisäksi siitä löytyy ruista, katajaa sekä ripaus humalan katkeroa. Vaikka alkoholia on reilusti, pysyy se hyvin piilossa vahvan rungon kätköissä. Suutuntumaltaan sahti on pehmeää sekä paksua kuin vanukas; hiilihapot on luonnollisesti säästetty muihin oluisiin.

Presidenttisahti on hyvää sahtia. Sahti itsessään on kuitenkin sellainen oluttyyli, jota kohtaan ei itselläni ainakaan vielä tällä hetkellä ole suurta intohimon tunnetta. Ehkä sitten tulevaisuudessa, vanhempana ja viisaampana...

36/50

Käsityöläisoluita 2014 - Hiisi Pläkki

Vuorossa on vuoden 2014 Alkon käsityöläisolut numero 3. Arpaonni osui tällä kertaa hyvin nuoren, vain alle vuoden toimineen jyväskyläläisen Panimoyhtiö Hiiden ensimmäiseen Alkossa myytävään olueen. Tällä "maanpäällisen kesken mustalla oluella", kuten etiketissäkin lukee on lyhyt, mutta sitäkin osuvampi nimi: Hiisi Pläkki. Se on tyyliltään tavallista harvinaisempaa Black IPA:a, joka itselleni oli entuudestaan täysin vieras tuttavuus. Lukemani mukaan, siinä kuitenkin pitäisi yhdistyä mallikkaasti tumman oluen paahteisuus sekä IPA:n hedelmäisyys ja humalaisuus. Kuulostaa siis varsin herkulliselta kombinaatiolta onnistuessaan! Joten pidemmittä puheitta ja näiden alkusanojen saattelemana, on aika käydä itse oluen kimppuun.

Panimo - Panimoyhtiö Hiisi

Olut - Pläkki

Maa - Suomi

Tyyli - BIPA / Black India Pale Ale

Speksit - 6,3% / 216 EBC / 53,7 EBU

Pläkki on väriltään juurikin sitä itseään, eli nimensä mukaisesti pikimustaa. Sen suuri maitokahvin värinen vaahtokukka on kestävä, näyttävä sekä kohtalaisen tiheä. Kaunis olut kertakaikkiaan. Tuoksu on hyvin omalaatuinen. Siinä yhdistyy kevyt paahteisuus sekä varsin vahva salmiakki. Tuon ensiksi mainitun omalaatuisuuden siihen luo hento, hieman jopa kumimainen vivahde, jonka hyvyydestä en oikein ole varma. Noh, maku onkin sitten astetta selkeämpi. Tutun kevyen paahteisuuden sekä salmiakin lisäksi siitä löytyy myös hieman makeaa hedelmää sekä humalan tuomaa katkeroa. Kokonaisuudessaan makupaletti on kevyt sekä yllättävän tasapainoinen; ei ollenkaan huono Alkon debyytti-olueksi. Suutuntuma on mukavan hiilihappoinen, mutta jää kuitenkin aavistuksen vetiseksi.

Hiisi Pläkki on vallan mainio olut. Vaikka Black IPA:a ei olekaan ennen suussani vieraillut, voisin sanoa, että tuskin tämä kyseinen olut on sieltä aivan toivottomimmasta päästä. Ei voi oikein muuta tehdä kuin nostaa Panimoyhtiö Hiidelle hattua. Kehitys on ollut kuluneen vuoden aikana siellä Jyväskylän suunnalla lähes päätähuimaava. Ja eikä tämä varmasti tule jäämään tähän, ei todellakaan. Jatkoa odotellessa...

37/50

Käsityöläisoluita 2014 - Stadin Panimo Double Oat Malt Stout

Parin päivän opiskelun ja yhden äidinkielen tekstitaidonkokeen jälkeen on hyvä hieman levätä sekä rentoutua. Ja mikäpä olisi parempi tapa siihen kuin istua alas, ja nauttia seuraava tämän vuoden käsityöläisolut. Tätä päänsisäistä käsitesekamelskaa lähtee purkamaan Suomen pienimpiin panimoihin lukeutuvan Stadin Panimon Double Oat Malt Stout. Kyseisen oluen valmistukseen on nimensä mukaisesti käytetty kauraa ohran lisäksi. Myöskään humalan tuomat aromit tai katkerot eivät ole peräisin pelletistä, vaan Stadin Panimolla luotetaan vielä nykyäänkin kokonaisiin humalakasvin käpyihin. Tämä, jos mikä, on tänä päivänä sangen harvinaista.

Panimo - Stadin Panimo

Olut - Double Oat Malt Stout

Maa - Suomi

Tyyli - Stout

Speksit - 6,8% / 135 EBC / 36,6 EBU (60 IBU lukee pullossa)

Kuten EBC lukematkin kertovat, on olut väriltään aivan pikimustaa. Sen päälle muodostuva maitokahvin värinen vaahto on kuitenkin hieman liian niukka, jotta ulkonäkö olisi täydellinen. Tuoksussa on tyylilleen tyypillistä paahteisuutta, tummasuklaisuutta sekä myös aavistus salmiakkia. Lisäksi kaura tuo siihen viljaisen säväyksen. Oluen makumaailma on kohtalaisen rikas. Siitä löytyy niin paahteista mallasta, viljaa, kahvia, tummaasuklaata kuin hieman suolaista lakritsiakin. Tastalla on hieman myös humalan katkeroa, mutta se peittyy kohtalaisen hyvin oluen lämminsävyisen makupaletin alle. Suutuntuma on sopivan hiilihappoinen sekä pehmeä. 

Kokonaisuudessaan tämä StaPan kaura-stout on varsin maukas. Viljaisuus yhdistettynä stoutin jo itsessään voimakkaaseen runkoon on toimiva sekä tuo oluelle sitä kaivattua vivahteikkuutta. Hyvä olut, kiitos Suvilahti, Helsinki.

37/50

Käsityöläisoluita 2014 - Saimaan Marsalkka Double IPA

Toissapäivänä eli 3.2, ilmestyi Alkon valikoimiin jo joka vuotiseksi perinteeksi syntyneet kevään käsityöläisoluet. Tänä vuonna mukana oli peräti 13 suomalaista eri pienpanimoa, jokainen omanlaisellaan oluella, aina lagerista DIPA:an sekä kahvistouttiin. Näiden seuraksi oli otettu myös kaksi brittiolutta. Tarkempaa luetteloa näistä 15 käsityöläisoluesta en kuitenkaan tällä erää tee, mutta listaus tästä olutpaletista löytyy mm. Jaskan blogista. 

Tämän vuoden käsityöläisoluista ensimmäisenä estradille nousee mikkeliläisen panimon, Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Double IPA. Se on näistä 15:sta kaikkein eniten humaloitu, yltäen lähes 100 EBU:un. Kiitokset tästä kuuluu tietenkin oluen amerikkalais-kolmikolle: Cascadelle, Chinookille sekä Columbukselle. Luvassa on siis mielenkiintoista, Saimaan rannalla pantua humalamehua.

Panimo - Saimaan Juomatehdas

Olut - Marsalkka Double IPA

Maa - Suomi

Tyyli - DIPA / Double India Pale Ale

Speksit - 8,0% / 28,5 EBC / 86,8 EBU

Olut on väriltään sameahkon oranssia. Vaahtoa syntyy kaadettaessa kohtalaisesti, muttei mitenkään erityisen paljon. Tuoksu on raikkaan greippinen sekä trooppisen hedelmäinen. Lisäksi siitä löytyy aavistus havumetsää. Myös maku on varsin raikas. Ensimmäiseksi suun valtaa banaanin sekä sitruksen hedelmäisyys. Tämän jälkeen maku vaihtuu humalan katkeroon, joka on vahva muttei yliampuva. Lopuksi suuhun jää, jopa hieman pihkainen jälkimaku. Suutuntuma on sopivan hiilihappoinen, mutta hieman vetinen. 

Kohtalaisen hyvä tupla IPA:han tämä on. Lämmitessä makuun ilmenee kuitenkin rutkasti alkoholia, joka luonnollisesti heikentää sekä pisteitä, että koko olutkokemusta. 

34/50

Beer Hunter's Mufloni Aamupala Stout

Satakuntaan, tarkalleen ottaen Poriin, ilmestyi viime vuosituhannen puolella eräs panimoravintola. Itse pantun oluen lisäksi sieltä saa myös talon itse tislaamaa viskiä. Näistä kahdesta olut on kuitenkin se, mistä paikka paremmin tunnetaan. Nämä usein palkitut, suomalaisen käsityön hedelmät ovat saaneet nimensä mufloni-lampaista, joita myös Säpin majakkasaarella, Selkämerellä asustaa. Panimoravintolan nimi on tietenkin Beer Hunter's, ja oluena oli tällä kertaa sen maitokauppaversio kaurastoutista, Mufloni Aamupala Stout. 

Panimo - Panimoravintola Beer Hunter's

Olut - Mufloni Aamupala Stout

Maa - Suomi

Tyyli - Stout

Speksit - 4% / ? EBC / ? EBU

"Beer Hunter'sin kaurapuuro" poikkeaa väriltään tavallisesta aamupuurosta huomattavasti; se on mustaa normaalin harmaansävyn sijaan. Myös vaahtoa esiintyy, tosin kovin niukasti. Mielestäni hieman runsaampi olisi tehnyt olueen "stoutmaisemman" vaikutelman. Noh, makuasioitahan nämä... Tuoksu on oluessa miedohko. Siitä löytyy hentoa kauran tuomaa viljaisuutta sekä tyylille ominaista paahteisuutta. Tätä samaa mietoa linjaa jatkaa myös oluen maku. Se on kevyesti paahteinen sekä jopa stoutiksi varsin makea. Enemmän makua olisin kuitenkin odottanut. Eikä vetinen suutuntumakaan tuo sitä kauan kaivattua "stoutmaisuutta" esiin.

Lievä pettymys tämä on. Joka osa-aluelle olisi kaivannut hieman enemmän ryhtiä sekä asennetta, jota luonnollisesti maitokauppavahvuisuus tässä oluessa rajoittaa. Mufloni Keripukkia odotellessa...

31/50

Jouluisia 2013 - Plevnan Siperia

Tällä kertaa maistelulasiin kaatui kiistatta loppuvuoden hypetetyin sekä odotetuin olut. Useista Alkon hyllyistä tämä hävisi jo muutamien viikkojen jälkeen sen ilmestymisestä. Olut äänestettiin myös Olutoppaan 2013 vuosiäänestyksessä vuoden parhaaksi olueksi. Lisäksi se on yksi harvoista suomalaisista oluista, mikä on valittu 1001 Beers You Must Try Before You Die -kirjaan. Kyseessä on tietenkin, mikäpä muukaan kuin tamperelaisen Panimoravintola Plevnan Imperial Stout, Siperia. 

Panimo - Panimoravintola Plevna / Koskipanimo

Olut - Siperia

Maa - Suomi

Tyyli - Imperial Stout

Alkoholi% - 8% / 270 EBC / 95,5 EBU

Siperian värin kuvailemiseen ei montaa sanaa tarvita, pelkkä pikimusta riittää. Ruskea vaahto on runsas sekä hieman reikäinen. Kaunis olut toisin sanoen. Tuoksu on vahvan paahteinen sekä hedelmäinen. Lisäksi havaittavissa on karamellimaista makeutta. Makupuoli on Siperiassa todella tiukka. Ensimmäisenä suun täyttää kahvin sekä vahvan paahtuneisuuden maut. Näitä tukee heti seuraavana tuleva voimakas humalan katkeruus. Nämä yhdessä luovat hyvin vahvan makupaletin, jota alkoholi sekä sopivan pehmeä suutuntuma kuitenkin pehmentävät. 

Tuomio: Varsin voimakkaasti humaloitu IS, joka ei jätä varaa jossitteluille. Kuitenkin itselleni tuli fiilis, että onko jopa liian hypetetty? Useat huikeat arvostelut saivat ehkä odottamaan vielä hieman enemmän. Olipa asia miten tahansa, joka tapauksessa kyseessä on erinomainen olut. Olut, josta Plevna sekä Koskipanimo saavat olla ylpeitä.

40/50

Plevnan Stout

Illan lähestyessä loppuaan päätin ottaa vielä yhden oluen. Kolmen Alen jälkeen kaipasin jo kuitenkin hieman jotain muuta, kuin vaaleaa sekä humalaista Alea. Niinpä viimeiseksi olueksi valikoituikin Plevnan Stout, joka on niittänyt mainetta monissa eri oluttapahtumissa sekä palkittu oluena jopa 10 eri kertaa. Paperilla kaikki näytti todella lupaavalta, mutta mikä mahtoi olla asian oikea laita?

Lainaus Plevnan sivuilta: "Suomalaiseksi olutklassikoksi muodostunut Plevnan lippulaiva irlantilais-tyyppinen dry stout. Oluessa kermainen vaahto ja täyteläinen maku. Stoutin ystävän unelma."

Panimo - Plevna / Koskipanimo

Olut - Stout

Maa - Suomi

Tyyli - Dry Stout

Speksit - 7% / ? EBC / ? EBU

Plevnan Stout on mustaa, hyvin mustaa. Maitokahvin värinen vaahto kestää mukavan tovin, ollen samalla myös hyvin tiheää. Tuoksu on oluessa varsin makea sekä kahvinen. Taustalta löytyy myös lievästi paahtuneisuutta. Vahva kahvisuus on läsnä myös oluen lämminhenkisessä maussa. Kahvin lisäksi siitä löytyy suklaata, makeutta, hedelmäisyyttä sekä vahvaa paahtuneisuutta, ennemminkin jo palaneen makua. Kokonaisuudessaan maku on pehmeä sekä täyteläinen. Vahva hiilihappoisuus yhdistettynä pehmeään suutuntumaan on loistava yhdistelmä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on sellainen Stout, mikä ainakin itseeni teki syvän vaikutuksen. Eikä suomalaisuus latista tätä fiilistä ollenkaan, pikemminkin vain vahvistaa! Hyvä Plevna, minä todella pidin.

39/50

Plevnan Severin Extra I.P.A.

Päätin jatkaa iltaa IPA linjalla ja seuraavana vuorossa olikin Plevnan se ehkä hieman tunnetumpi versio IPAsta, nimittäin Plevnan Severin Extra I.P.A.. Aivan toivoton olut tämä tuskin on, sillä vuonna 2007 se on jopa valittu vuoden olueksi Helsinki Beer Festivaleilla. Mielenkiinnolla odotin, että millainen humalapommi mahtoi olla kyseessä.

Lainaus Plevnan sivuilta: "Panimomestarimme ovat keittäneet “perinteisen” Plevnan I.P.A.: n tilalle jenkkityylisen Indian Pale Alen. Todella terävästi humaloitu pintahiivaolut = suustaladattavaa kuivaruutia…"

Panimo - Plevna / Koskipanimo

Olut - Severin Extra I.P.A.

Maa - Suomi

Tyyli - IPA / India Pale Ale

Speksit - 5,9% / ? EBC / ? EBU

Severin Extra I.P.A. on tummankultaista, tiheä vaahtoista olutta. Tiheyden lisäksi vaahto on myös kestävää, joten se ei häviä kuin tuhka tuuleen aivan  ensimmäisten sekuntien aikana. Tuoksultaan olut on runsaan hedelmäinen, jossa on ripaus kukkaisuutta sekä maltaisuutta. Vahva sekä miellyttävä kuvaa tuota tuoksua oikein hyvin. Maussa on IPAlle tyypillinen kunnon humalanpuraisu. Taustalla on jonkin verran myös hedelmäisyyttä, varsinkin sitruksisuutta. Suutuntumaltaan Severin Extra on Plevnan oluille tyypillisen hiilihappoinen. Sen runsaat ja voimakkaat kuplat tekevät tästäkin humalapommista raikkaan ja lähes keveän juotavan. Tiivistetysti: maukas humala-juoma.

37/50

Plevnan Smörre Ruis I.P.A

Toiselta oluelta halusin jotain hieman enemmän kuin Cotton Alelta. Niinpä päätinkin siirtyä humala-asteikossa pykälän eteenpäin ja valitsin Plevnan Smörre Ruis I.P.A.:n. Ruis tuo yleensä aina olueen mukavan maullisen vivahteen, joka yhdessä India Pale Alen humalointiin kuulostaa enemmän kuin herkulliselta. Toivottavasti Koskipanimo olisi osannut asiansa ja tehnyt maultaan erinomaisen oluen.

Lainaus Plevnan sivuilta: "Cristian Andersenin reseptin mukaan valmistettu jenkkityylinen I.P.A. Cristian on kuuluisan Ölfabrikenin panimomestari. Oluessa käytetty viittä eri humalalajiketta. Rapsakan humaloinnin pyöristää vahva mallaspohja. Tuoksussa ja maussa löytyy makeahko rukiinen tuoksu."

Panimo - Plevna / Koskipanimo

Olut - Smörre Ruis I.P.A.

Maa - Suomi

Tyyli - IPA / India Pale Ale

Speksit - 5,9% / ? EBC / ? EBU

Väri on kohtuu tummaa IPAksi, oikestaan jopa punertavaa rukiin johdosta. Itse istuin niin pimeässä kohdassa, etten sitä tarkemmin pystynyt tutkimaan. Sen kuitenkin näin, ettei vaahto jaksa kauaa oluen päällä odotella, vaan häviää se lähes samointein. Tuoksua onkin sitten selvempi havainnollistaa. Siinä on paljon ruismaisuutta, mikä tekee tuoksusta ruisleivän kaltaisen. Myös IPOille tyypillinen, vahva humaloinnista johtuva hedelmöisyys on läsnä. Makupaletista löytyy lievää paahteisuutta, ruista, makeutta sekä humalan katkeruutta. Ne luovat keskenään pehmeän ja täyteläisen maun. Todella hiilihappoinen suutuntuma tekee oluesta pirteän juotavan. Kaiken kaikkiaan raikas, mutta makurikas IPA. 

36/50

Plevnan Cotton Ale Fourth Edition

Plevna-vierailun ensimmäinen olut oli Cotton Ale Fourth Edition. Se on Panimoravintola Plevnan talvinen kausituote, jota esiintyy vain harvoissa ja valituissa oluthanoissa Suomenmaalla. Mutta maistuuko se puuvillalta vai onko nimi pelkkää harhaa?

Lainaus Plevnan sivuilta: "Fourth edition versio on vaalea, raikas ja kevyt single hop ale jonka valmistuksessa on panostettu erityisesti kuivahumalointiin. Neljännellä valmistuskerralla käytetty uutuutena Citra-humalaa."

Panimo - Plevna / Koskipanimo

Olut - Cotton Ale Fourth Edition

Maa - Suomi

Tyyli - Vaalea Ale

Speksit - ?% / ? EBC / ? EBU

Tuoksultaan olut on kevyt, raikas sekä hedelmäinen, mikä luo myös varsin miellyttävän ensivaikutelman. Ulkonäkö muistuttaa vahvasti lageria hennolla vaahdolla. Maku on kuitenkin aivan jotain muuta. Humalan tuoma katkeruus sekä hedelmäisyys on sopivan vahva. Mieto maltaisuus yhdistettynä jopa hieman puisevaan makuun antaa oluelle omanlaisensa vivahteen. Olisiko juuri tuo puisevuus sitä puuvillaa? Myös hiilihapot ovat oluessa tallella, tehden suutuntumasta  todella pirteän sekä raikkaan.

Plevna Cotton Ale Fourth Edition on mainio olut esimerkiksi kuumaan kesäpäivään. Yksinkertaisesti sanottuna maukasta sekä raikasta, puisella häivähdyksellä lisättynä. Hyvää muttei kuitenkaan tajunnanräjäyttävää.

35/50

Pyynikin Käsityöläispanimo Herwood

Hervanta, yksi Suomen tunnetuimmista lähiöistä, on juhlistanut tänä vuonna 40 vuotista taivaltaan. Tämän johdosta on Hervannalle osoitettu pieniä kunnianosoituksiakin pitkin vuotta, muun muassa teekkareiden tekemä Herwood-kyltti tienposkessa sekä ikioma juhlaviikko syyskuussa. Nyt mukaan on myös lähtenyt K-Supermarket HerkkuDuo ja Pyynikin Käsityöläispanimo, luoden yhdessä Hervannalle oman, Herwood-nimisen oluen. Mistään massatuotannosta ei tämän oluen kohdalla voida kuitenkaan puhua, sillä olutta pantiin vain alle 2000 pullon erä. Yhden niistä sain onneksi itselleni, mistä suuri kiitos kuuluu hervantalaiselle ystävälleni, joka pullon minulle kävi heti itsenäisyyspäivän aattoaamuna hakemassa. Muutaman tunnin päästä tuosta olikin ensimmäinen oluterä jo loppunut, joten ilman häntä en tätä harvinaisuutta olisi päässyt koskaan maistamaan. Kiitos vielä kerran sinne Hervantaan, sekä oluesta että aidosta hervantalaisesta seurasta. Linkki Tamperelaisen uutiseen Herwoodista.

Panimo - Pyynikin käsityöläispanimo

Olut - Herwood

Maa - Suomi

Tyyli - Vaalea Ale

Speksit - 4,0% / ? EBC / ? EBU

Etiketin pääosassa on seitsemän Mikontaloa, joiden ikkunat muodostavat kunkin talon seinään yhden kirjaimen Herwood-sanasta. Vaikutteita on selvästi otettu vuonna 2007 järjestetystä Mikontalolightsista, jossa peruskorjauksessa olevaa Mikontaloa käytettiin muun muassa Tetriksen pelaamiseen. Etualalla on myös kaksi teekkaria, jotka kuuluvat hyvin vahvasti hervantalaiseen maisemaan. Eikä alkoholiprosenttikaan ole sattumalta 4,0%, vaan 40. juhlavuosi on saatu taitavasti piilotettua myös siihen.

Ulkonäöltään Herwood muistuttaa vaahtoavaa porkkanamehua. Vaahto ei kuitenkaan ole paksua taikka pysyvää, vaan se katoaa kirkkaan oranssin oluen päältä nopeasti lähes näkymättömiin. Sääli, sillä olisihan tämä paljon kauniimpi runsaammalla vaahdolla. Oluen tuoksu on vahvasta väristä huolimatta kevyt, sekä raikas. Mango ja sitrus tekee siitä mukavan hedelmäisen. Nuo samaiset hedelmäiset elementit löytyvät myös oluen mausta. Hervantalaisen pihahumalan puraisu on kuitenkin omaan makuun liian vähäinen, mikä latistaa koko makuelämystä, tehden oluesta laimean makuisen. Pehmeään suutuntumaan olisin myös kaivannut hieman enemmän hiilihappoja.

Kaiken kaikkiaan, Herwood on kevyt ja helppo olut Hervannasta. Vaikka se ei kaikista säväyttävin ehkä makuelämyksenä olekaan, siihen liittyvä tarina tekee siitä jo itsessään kokemuksen. Lisäksi se on hieno kunnianosoitus 40 vuotiaalle Hervannalle. Eläköön Hervanta!

32/50

Sinebrychoff Nikolai Tumma Lager

Ei kai taas Nikolai? Kyllä vain. Tarkoitushan on siis testata kaikki kaupasta löytyvät Nikolai-oluet, joista alkoholia löytyy. Tämän johdosta monia varmaankin nyt askarruttaa kysymys, että onko järkeä kuluttaa aikaa ja rahaa tälläisiin oluisiin, kun Suomesta ja maailmalta varmasti parempiakin löytyy? Vastauksena kaikille, että mielestäni juuri tämä on tässä harrastuksessa parasta. Mitään ei tarvitse tehdä liian tosissaan ja asiat saa tehdä niin kuin sillä hetkellä huvittaa. Ja onneksi, eihän näitä ole kuin 3 erilaista. 

Tällä kertaa vuorossa on 1800-luvulla eläneen helsinkiläisen liikemiehen nimikko-oluista Tumma Lager. Odotukset eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla ennen tämän pruuvausta, juurikin Vaalean Nikolain tuottaman pettymyksen takia. Mutta voihan tämä yllättää ja olla vaikka miten hyvää, joten avoimin mielin maistamaan!

Panimo - Sinebrychoff

Olut - Nikolai Tumma Lager

Maa - Suomi

Tyyli - Tumma Lager

Speksit - 4,7% / 80 EBC / 21 EBU

Lasiin kaatuu sysitummaa lientä. Olut on väriltään hyvin, hyvin tummanruskeaa, hieman jopa punertavaa. Toisessa valossa olut taas näyttää aivan mustalta. Vaalean beigeä vaahtoa syntyy kaadettaessa kivasti ja se kestää kohtalaisesti. Kuitenkin tovin jälkeen jäljellä on vain kevyt vaahtokansi. Oma olut taisi olla aluksi hieman liian kylmää, sillä tuoksusta en oikein saanut mitään irti. Hieman siitä kuitenki siirappia ja mallasta löysin. 

Makupuolta hallitsee paahtuneisuus. Kavereina sillä on ripaus mallasta, kahvimaisuutta ja karamellimaisuutta. Loppumaussa todella pieni humalan katkeruus, oikeastaan lähes olematon. Enemmänkin saisi omaan makuun olla. Täyteläisyyden puute jää myös häiritsemään, sillä olut tuntuu jotenkin laimealta. Hiilihappoja oluessa on kohtalaisesti ja ne jäävät kielenkärjelle toviksi kuplimaan.

Kyllä Tumma Vaalean voittaa! Eihän tämä toki ole mikään maailmanluokan mestarituote, mutta tälläiseksi suurpanimon olueksi ihan juotava. Tätä vaivaa oikeastaan vain täyteläisyyden puute, kuten hyvin monia muitakin joita maitokaupasta saa. Tiivistettynä: "Keskivertobulkkia parempaa."

24/50 

Sinebrychoff Nikolai Vaalea Lager Luomu

Blogin ensimmäisen olutarvostelun pääosassa ei ole minkään erikoisen tai muuten maailmaa järisyttävän panimon olut, vaan se on suomalaisen hyvin tunnetun suurpanimon tuotos. Se ei myöskään ole mitään kovin erikoista, vaan se on vaaleaa lageria. Kyseessä on Nikolai Sinebrychoff Vaalea Lager Luomu.

Nikolai-olut lanseerattiin vuonna 1988 Nikolai Sinebrychoffin kunniaksi, sillä kyseisen herrasmiehen syntymästä oli tuolloin kulunut jo 200 vuotta. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Nikolain vaalea lager muutettiin täysin luomutuotteeksi. Mallas on peräisin kotimaisilta luomuohratiloilta ja humalina ovat Saksasta tuodut luomuhumalat Perle ja Tettnag. Näiden pohjatietojen saattelemana on aika testata, millainen tämä kotimainen suurpanimotäysmallasluomuolut on.

Panimo - Sinebrychoff

Olut - Nikolai Vaalea Lager Luomu

Maa - Suomi

Tyyli - Vaalea lager

Speksit - 4,7% / 9 EBC / 19 EBU

Lasiin kaatuu oranssia, jopa hieman vaalean rusehtavaa olutta. Väri on varsin tumma lageriksi. Vaahtoa syntyy kiitettävästi, mutta se häviää lähes samantien jättäen jälkeensä vain paikoin rakoilevan, ohuen vaahtokannen. Omaan makuun vaahto saisi olla pysyvämpää. Tuoksultaan olut on miedon maltainen. Kuitenkaan se ei ole kovin puoleensa vetävä, vaan joku tämän tuoksussa omaan nenään tökkii.

Maisteltaessa ensimmäisenä suun täyttää miedon maltainen maku. Tämä jää kuitenkin nopeasti taka-alalle ja pääosaan tulee halvoille lagereille ominainen metallisuus ja lievä kitkeryys. Suutuntumaltaan Nikolai on hieman vetinen. Enemmän olisi saanut hiilihappoja olla. 

Kokonaisuutena Nikolain Vaalea Lager Luomu oli pettymys. Oma mielikuva tästä oli, että kyseinen olut olisi hieman parempaa kuin esimerkiksi muut Sinebrychoffin bulkkioluet. Todellisuus oli kuitenkin jotain toista. Tiivistetysti: "Ei mikään huippuolut, mutta kyllä tuon yhden nyt saunan jälkeen janoonsa joi." Katsotaan mihin muut Nikolai-sarjan oluet oikein yltävät. Ne yritän saada maisteltua tässä lähipäivinä.

19/50