ViiniExpo 2014 - Oluen huuruinen ammattilaispäivä

Kahden viikon takaisena torstai-aamuna nousin junaan Hämeenlinnasta, ja otin suunnan kohti etelää. Määränpäänä oli Pasilan rautatieasema, tai oikeastaan siitä erittäin lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva Messukeskus, jossa pidettiin tämän vuoden ViiniExpo. Junamatka kului nopeasti kuunnellen kahden hieman vanhemman herran huvittavaa tarinointia maailmanparannuksesta sekä ihmisten järjen köyhyydestä. Pasilaan saavuttuani, kävelin ripein askelin asemalta Messukeskuksen pääsisäänkäynnille, josta myös sain kutsukorttini kyseiseen tapahtumaan. Sisälle päästyäni, heti ensitöikseni etsin itse viinimessut tuon valtavan rakennuksen syövereistä. Tässä vaiheessa kello näyttikin jo melkein 12.30, joten aikaa ei jäännyt sen suurempaan tutkailuun, vaan siirryin suoraan Heikki Kähkösen pitämään, noin 45 minuutin pituiseen Oluelle-olutkouluun.

"Oluelle-lehden olutkoulussa teemme matkan oluiden maailmaan. Kolmen vartin mittaisen tietopaketin aikana on maisteltavina neljä erilaista olutta, jotka edustavat kukin eri valmistusmaiden ohella eri oluttyylejä ja raaka-ainepohjia. Samalla puhumme kunkin maan oluenvalmistuksen perinteestä.

Lisäksi käymme läpi oluen ulkonäköä, tuoksua, makua ja jälkimakua sekä maistelutekniikkaa. Lopuksi pohdimme vielä oluiden käyttöä ruoanvalmistuksessa, ruoan kaverina ja seurustelujuomana. Olutkoulua isännöi kokenut olutkirjoittaja ja -kouluttaja Heikki Kähkönen."

Lainaus Viinilehden sivuilta

Tastingin alkajaisiksi Kähkönen kertoi pari lapsuuden kokemustaan olueen liittyen sekä valotti hieman suomalaista oluen historiaa. Tarinaa olisi syntynyt rutkasti enemmänkin, mutta aika oli hyvin rajallinen. Tämän vuoksi tarinoinnista siirryttiinkin itse oluiden maisteluun varsin ripeästi. Ensimmäiseksi olueksi oli valittu vaalea lager Italian pääkaupungista, Roomasta.

Oluet odottamassa juojiaan

Peroni Nastro Azzurro

Oljenkeltainen lager hunajaisella sekä makean maltaisella tuoksulla. Makeaa maltaisuutta myös maussa. Keveä, mutta taittuu hieman vetiseen. Helppo juotava kesähelteille.

Italialaista vielä maistellessa kaadettiin toiseen lasiin jo seuraavaa olutta. Kyseessä oli Laitilan uusi maitokauppavehnäolut, Kukko Vehnä. Pidemmittä puheitta seuraavan oluen kimppuun.

Laitilan Kukko Vehnä

Kullankeltainen sameahko olut. Tuoksussa vehnäoluille tyypillistä banaania. Lisäksi yrttisyyttä sekä nektarimaista hedelmää. Maku on raikas ja kepeän hedelmäinen. Hiilihappoja on reilusti, suutuntuma jää kuitenkin hieman ohueksi.

Kähkönen kertomassa faktoja tastingin oluista

Kukon makustelun jälkeen päätettiin jatkaa Laitilan tämän kevään uutuuksilla. Vuorossa oli 35 EBU:n verran humaloitu maitokauppa APA, Ameriikan Ale. Tätä ei tuolloin löytynyt vielä kaupoista, joten varsin tuoresta tapauksesta oli siis kyse.

Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Ameriikan Ale on kuparin värinen, suodattamaton APA. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen sekä sitruksinen, jossa on myös hunajaisia vivahteita. Hedelmäisyys sekä miellyttävä humalan tuoma katkeruus ovat maussa tasapainossa. Hyvä olut maitokauppavahvuudesta huolimatta.

Kolme kohtalaista olutta jo takanapäin, mutta onneksi yksi huippu vielä edessä. Tastingin viimeiseksi oli jätetty viime vuoden olueksikin valittu suomalainen imperial stout Varsinais-Suomesta, Laitilan Imperiaali Stout. Kyseinen mestariteos oli mahtava lopetus hienolle olutmaistelulle!

Laitilan Imperiaali Stout

Pikimustaa stouttia ruskealla vaahdolla. Tuoksu on suklainen, kahvinen, makeahko sekä lakritsainen. Myöskään maku ei jätä kylmäksi. Siitä löytyy niin makeaa paahteisuutta, lakritsaa, siirappia kuin vaniljaakin. Täyteläinen ja tasapainoinen pläjäys, jonka juominen on silkkaa nautintoa. Tämä täytyy ottaa kyllä uudelleen maistoon paremmalla ajalla. Tastingin kirkkain tähti.

Testinelikko sievässä rivissä

Kun kaikki oli maistettu läpi, kertoi Kähkönen muutaman neuvon oluen ja ruuan yhdistämiseen sekä vastaili pariin yleisön esittämään kysymykseen. Tämän jälkeen oli 45 minuutin olutkoulu ohi. Lopuksi käväisin vielä vaihtamassa muutaman sanasen itse maestron kanssa tastingista sekä oluesta yleisesti. Tämän jälkeen suunnistin takaisin kojujen siimekseen etsimään lisää mielenkiintoisia maisteltavia. Lopulta päädyinkin pitkälle tiskille, jossa oli vierekkäin liuta mielenkiintoisen näköisiä pulloja. Otin näistä yhden, ja siirryin pyödän ääreen.

Redhook Long Hammer IPA

Kirkas, kuitenkin aavistuksen utuinen IPA. Miellyttävä tuoksu sisältää trooppisia hedelmiä sekä nektarimaista makeutta. Maussa on hedelmäisyyttä, kivasti puraisevaa humalaa sekä sopivasti täyteläisyyttä. Suutuntuma on hiilihappoinen ja mukavan pehmeä. Kyseessä on kelpo amerikkalainen IPA, hieman vain kevyehkö.

"Punakoukun" jälkeen takaisin samaiselle tiskille etsimään uutta maistettavaa. Päätin jatkaa IPA-teemaa, ja nappasin toisen amerikkalaisen IPAn mukaan.

Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

Oranssihtavan värinen, kirkas IPA. Tuoksu on nektarimaisen hedelmäinen, sisältäen tuntuvasti muun muassa ananasta. Vahva ja raikas. Maku täyteläisen hedelmäinen, suorastaan intensiivinen. Humalan tuomaa katkeroa jälkimaussa rutkasti. Paljon tujakampi IPA kuin edellinen Redhook.

Palasin vielä kerran pitkän tiskin ääreen uutta olutta hakemaan. Lasiin valikoitui hedelmäisten humalapommien sijasta stouttia. Tämä kyseinen olut oli kotoisin yllättäen kenguruiden maasta, Australiasta.

Coopers Best Extra Stout

Mustan aussi-stoutin tuoksu on kahvinen, lakritsinen sekä makean suklainen. Maussa on sopivasti paahteisuutta sekä suklaisia vivahteita. Tasapainoinen stout kaiken kaikkiaan, aavistuksen ehkä vetinen.

Cooperssin stoutin nautittuani lähdin hieman tutkailemaan naapuri hallissa pidettäviä Gastro-messuja. Pienoisen kävelyn jälkeen löytyi lukemattomien ruoka- ja keittiökojujen keskeltä sattumalta Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä Sinebrychoffin yhteinen anniskelualue. Astelin sisälle ja tutkailin kotvan tarjontaa. Sinebrychoffilta oli saatavana vain Karhun ja Grimbergerin tasoisia olutelämyksiä, joten siirryin oikeastaan heti Laitilan tiskin puoleen. Sieltä löytyikin Laitilan upouutta pääsiäisjuomaa, Mämmi Stouttia.

Laitilan Mämmi Stout

Pullotettu mämmi on väriltään mustaa, maitokahvinvärisellä vaahtokannella. Makea tuoksu on kevyen stoutmainen; paahteisuutta, suklaata sekä kahvia löytyy maltillisesti. Tuoksussa on myös aavistus siirappia. Maku on kevyen paahteinen sekä tummasuklainen. Mämmiä tuskin huomaa, tosin tähän varmasti on syynä turtunut makuaisti. Täytyy ottaa uuteen maisteluun, sillä uskon tämän olevan hieman eri makuinen silloin.

Laitilan tiskillä oli heidän omien juomiensa lisäksi helsinkiläisen Ravintola Mechen edustus loihtimassa messukävijöille pientä purtavaa. Tältä maistelulautaselta löytyi kolme pientä annosta, sekä näille jokaiselle tarkoitettu pieni olutmaistiainen. Näistä jokainen sopi yhteen todella, todella hyvin. Tämän pienoisen aterian jälkeen lähdinkin kotia kohti, sillä kamerareppu alkoi ikävästi painamaan harteita, ja muutenkin väsymystä oli selvästi ilmassa. Kävelin asemalle, ja otin junan kohti kotia. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu!