ViiniExpo 2014 - Oluen huuruinen ammattilaispäivä

Kahden viikon takaisena torstai-aamuna nousin junaan Hämeenlinnasta, ja otin suunnan kohti etelää. Määränpäänä oli Pasilan rautatieasema, tai oikeastaan siitä erittäin lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva Messukeskus, jossa pidettiin tämän vuoden ViiniExpo. Junamatka kului nopeasti kuunnellen kahden hieman vanhemman herran huvittavaa tarinointia maailmanparannuksesta sekä ihmisten järjen köyhyydestä. Pasilaan saavuttuani, kävelin ripein askelin asemalta Messukeskuksen pääsisäänkäynnille, josta myös sain kutsukorttini kyseiseen tapahtumaan. Sisälle päästyäni, heti ensitöikseni etsin itse viinimessut tuon valtavan rakennuksen syövereistä. Tässä vaiheessa kello näyttikin jo melkein 12.30, joten aikaa ei jäännyt sen suurempaan tutkailuun, vaan siirryin suoraan Heikki Kähkösen pitämään, noin 45 minuutin pituiseen Oluelle-olutkouluun.

"Oluelle-lehden olutkoulussa teemme matkan oluiden maailmaan. Kolmen vartin mittaisen tietopaketin aikana on maisteltavina neljä erilaista olutta, jotka edustavat kukin eri valmistusmaiden ohella eri oluttyylejä ja raaka-ainepohjia. Samalla puhumme kunkin maan oluenvalmistuksen perinteestä.

Lisäksi käymme läpi oluen ulkonäköä, tuoksua, makua ja jälkimakua sekä maistelutekniikkaa. Lopuksi pohdimme vielä oluiden käyttöä ruoanvalmistuksessa, ruoan kaverina ja seurustelujuomana. Olutkoulua isännöi kokenut olutkirjoittaja ja -kouluttaja Heikki Kähkönen."

Lainaus Viinilehden sivuilta

Tastingin alkajaisiksi Kähkönen kertoi pari lapsuuden kokemustaan olueen liittyen sekä valotti hieman suomalaista oluen historiaa. Tarinaa olisi syntynyt rutkasti enemmänkin, mutta aika oli hyvin rajallinen. Tämän vuoksi tarinoinnista siirryttiinkin itse oluiden maisteluun varsin ripeästi. Ensimmäiseksi olueksi oli valittu vaalea lager Italian pääkaupungista, Roomasta.

Oluet odottamassa juojiaan

Peroni Nastro Azzurro

Oljenkeltainen lager hunajaisella sekä makean maltaisella tuoksulla. Makeaa maltaisuutta myös maussa. Keveä, mutta taittuu hieman vetiseen. Helppo juotava kesähelteille.

Italialaista vielä maistellessa kaadettiin toiseen lasiin jo seuraavaa olutta. Kyseessä oli Laitilan uusi maitokauppavehnäolut, Kukko Vehnä. Pidemmittä puheitta seuraavan oluen kimppuun.

Laitilan Kukko Vehnä

Kullankeltainen sameahko olut. Tuoksussa vehnäoluille tyypillistä banaania. Lisäksi yrttisyyttä sekä nektarimaista hedelmää. Maku on raikas ja kepeän hedelmäinen. Hiilihappoja on reilusti, suutuntuma jää kuitenkin hieman ohueksi.

Kähkönen kertomassa faktoja tastingin oluista

Kukon makustelun jälkeen päätettiin jatkaa Laitilan tämän kevään uutuuksilla. Vuorossa oli 35 EBU:n verran humaloitu maitokauppa APA, Ameriikan Ale. Tätä ei tuolloin löytynyt vielä kaupoista, joten varsin tuoresta tapauksesta oli siis kyse.

Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Ameriikan Ale on kuparin värinen, suodattamaton APA. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen sekä sitruksinen, jossa on myös hunajaisia vivahteita. Hedelmäisyys sekä miellyttävä humalan tuoma katkeruus ovat maussa tasapainossa. Hyvä olut maitokauppavahvuudesta huolimatta.

Kolme kohtalaista olutta jo takanapäin, mutta onneksi yksi huippu vielä edessä. Tastingin viimeiseksi oli jätetty viime vuoden olueksikin valittu suomalainen imperial stout Varsinais-Suomesta, Laitilan Imperiaali Stout. Kyseinen mestariteos oli mahtava lopetus hienolle olutmaistelulle!

Laitilan Imperiaali Stout

Pikimustaa stouttia ruskealla vaahdolla. Tuoksu on suklainen, kahvinen, makeahko sekä lakritsainen. Myöskään maku ei jätä kylmäksi. Siitä löytyy niin makeaa paahteisuutta, lakritsaa, siirappia kuin vaniljaakin. Täyteläinen ja tasapainoinen pläjäys, jonka juominen on silkkaa nautintoa. Tämä täytyy ottaa kyllä uudelleen maistoon paremmalla ajalla. Tastingin kirkkain tähti.

Testinelikko sievässä rivissä

Kun kaikki oli maistettu läpi, kertoi Kähkönen muutaman neuvon oluen ja ruuan yhdistämiseen sekä vastaili pariin yleisön esittämään kysymykseen. Tämän jälkeen oli 45 minuutin olutkoulu ohi. Lopuksi käväisin vielä vaihtamassa muutaman sanasen itse maestron kanssa tastingista sekä oluesta yleisesti. Tämän jälkeen suunnistin takaisin kojujen siimekseen etsimään lisää mielenkiintoisia maisteltavia. Lopulta päädyinkin pitkälle tiskille, jossa oli vierekkäin liuta mielenkiintoisen näköisiä pulloja. Otin näistä yhden, ja siirryin pyödän ääreen.

Redhook Long Hammer IPA

Kirkas, kuitenkin aavistuksen utuinen IPA. Miellyttävä tuoksu sisältää trooppisia hedelmiä sekä nektarimaista makeutta. Maussa on hedelmäisyyttä, kivasti puraisevaa humalaa sekä sopivasti täyteläisyyttä. Suutuntuma on hiilihappoinen ja mukavan pehmeä. Kyseessä on kelpo amerikkalainen IPA, hieman vain kevyehkö.

"Punakoukun" jälkeen takaisin samaiselle tiskille etsimään uutta maistettavaa. Päätin jatkaa IPA-teemaa, ja nappasin toisen amerikkalaisen IPAn mukaan.

Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

Oranssihtavan värinen, kirkas IPA. Tuoksu on nektarimaisen hedelmäinen, sisältäen tuntuvasti muun muassa ananasta. Vahva ja raikas. Maku täyteläisen hedelmäinen, suorastaan intensiivinen. Humalan tuomaa katkeroa jälkimaussa rutkasti. Paljon tujakampi IPA kuin edellinen Redhook.

Palasin vielä kerran pitkän tiskin ääreen uutta olutta hakemaan. Lasiin valikoitui hedelmäisten humalapommien sijasta stouttia. Tämä kyseinen olut oli kotoisin yllättäen kenguruiden maasta, Australiasta.

Coopers Best Extra Stout

Mustan aussi-stoutin tuoksu on kahvinen, lakritsinen sekä makean suklainen. Maussa on sopivasti paahteisuutta sekä suklaisia vivahteita. Tasapainoinen stout kaiken kaikkiaan, aavistuksen ehkä vetinen.

Cooperssin stoutin nautittuani lähdin hieman tutkailemaan naapuri hallissa pidettäviä Gastro-messuja. Pienoisen kävelyn jälkeen löytyi lukemattomien ruoka- ja keittiökojujen keskeltä sattumalta Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä Sinebrychoffin yhteinen anniskelualue. Astelin sisälle ja tutkailin kotvan tarjontaa. Sinebrychoffilta oli saatavana vain Karhun ja Grimbergerin tasoisia olutelämyksiä, joten siirryin oikeastaan heti Laitilan tiskin puoleen. Sieltä löytyikin Laitilan upouutta pääsiäisjuomaa, Mämmi Stouttia.

Laitilan Mämmi Stout

Pullotettu mämmi on väriltään mustaa, maitokahvinvärisellä vaahtokannella. Makea tuoksu on kevyen stoutmainen; paahteisuutta, suklaata sekä kahvia löytyy maltillisesti. Tuoksussa on myös aavistus siirappia. Maku on kevyen paahteinen sekä tummasuklainen. Mämmiä tuskin huomaa, tosin tähän varmasti on syynä turtunut makuaisti. Täytyy ottaa uuteen maisteluun, sillä uskon tämän olevan hieman eri makuinen silloin.

Laitilan tiskillä oli heidän omien juomiensa lisäksi helsinkiläisen Ravintola Mechen edustus loihtimassa messukävijöille pientä purtavaa. Tältä maistelulautaselta löytyi kolme pientä annosta, sekä näille jokaiselle tarkoitettu pieni olutmaistiainen. Näistä jokainen sopi yhteen todella, todella hyvin. Tämän pienoisen aterian jälkeen lähdinkin kotia kohti, sillä kamerareppu alkoi ikävästi painamaan harteita, ja muutenkin väsymystä oli selvästi ilmassa. Kävelin asemalle, ja otin junan kohti kotia. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu!

Laitilan Kievari Humalainen

Suomen suurin pienpanimo, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas sijaitsee nimensä mukaisesti Laitilan kaupungissa, Varsinais-Suomen siimeksessä. Olutta kyseisellä panimolla on pantu jo vuodesta 1995 alkaen, eikä taantumisen merkkejä ole näkyvissä lähimaillakaan; tänä keväänä on uusia oluita julkaistu peräti kolme kappaletta. Laitilan oluet voidaan jakaa selkeästi kahteen eri ryhmään; Kukko-oluet ovat ns. perusmallistoa, ja Kievari-oluet erikoisempia, juojan makunystyröiltä hieman enemmän vaativia mallasjuomia. 

Tämänkertainen olut on Laitilan Kievari -sarjaan kuuluva, maitokaupasta löytyvä Kievari Humalainen. Kyseinen Britti-tyylinen IPA on humaloitu neljän englantilaisen sekä yhden saksalaisen humalalajikkeen avulla. Näistä yhtä, englantilaista First Goldia on lisäksi käytetty kuivahumalointiin. Hintaa tällä humalapaketilla oli paikallisessa S-Marketissa vain vaivaiset 1,19€ per tölkki, joka nykymaailmassa on todellinen pilkkahinta kotimaisesta pienpanimo-oluesta. Kerrankin näinpäin, ettei oluenystävää aina piinata hirvittävillä hinnoilla!

Panimo - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Olut - Kievari Humalainen

Maa - Suomi

Tyyli - Session IPA

Speksit - 4,5% / 25 EBC / 61 EBU

Laitilan vihreästä tölkistä kaatuu lasiin kirkasta, kevyen oranssista IPA:a, joka muodostaa kauniin vaahdon sekä pitsirenkaan lasin reunaan. Tuoksu on herkullisen hedelmäinen; trooppisia hedelmiä sekä nektarimaisuutta löytyy runsaasti, muun muassa makeaa ananasta. Näiden hedelmäisten sävyjen takana on myös aavistus maltaisia vivahteita. Maku ei kuitenkaan pääse aivan oluen tuoksun tasalle. Toki se on nektarimaisen hedelmäinen, mukavalla katkerolla höystettynä, mutta siihen se sitten jääkin. Täyteläisyyttä saisi rungossa olla reippaasti enemmän. Lisäksi maku on lievästi ruohoinen. Suutuntuma on pirteä, joskin aavistuksen laimea. 

Humalainen on kevyt sekä helposti lähestyttävä IPA, josta ei onneksi katkeroakaan puutu. Näillä hinnoilla hinta-laatu-suhde on todella kova; parempaa saa hakea! Tulee varmasti juotua toistekin, itseasiassa jääkaapissa odotteleekin kolme avaamatonta tölkkiä...

34/50

St. James's Gate Guinness Original

17. maaliskuuta vietettiin monissa länsimaissa Pyhän Patrickin päivää eli tutummin Irlannin kansallispäivää. Tämä juhlapäivä, jolloin ihmiset tavallisesti pukeutuvat vihreään ja värjäävät siinä sivussa kaiken muunkin vihreäksi, on nimensä mukaisesti Irlannin suojelupyhimyksen, Pyhän Patrickin muistopäivä. Kyseinen herra eli 400-luvulla, ollen suuri kristinuskon puolestapuhuja. Hänen suurinpana saavutuksena muun muassa pidetään Irlannin saattamista kristinuskoon kuuluisan kolmilehtisen apilan, ja tästä tehdyn kolminaisuus-vertauksen avulla. Kaiken tämän uskonnollisuuden lisäksi, Pyhä Patrick on myöskin insinöörien suojelupyhimys.

Vaikka Pyhän Patrickin päivä onkin alunperin periuskonnollinen juhla, on siitä nykypäivänä syntynyt myös suuri oluen sekä pubikulttuurin -juhlapäivä. Joten mikäpä olisi sen parempi tapa juhlistaa kyseistä päivää, kuin korkkata irlantilainen olut Irlannin legendaarisimmalta panimolta, St. James's Gatelta. Jos nimi ei kuulosta vielä tutulta, niin ei hätää, sillä heidän tunnetuimman oluen nimi on varmasti tuttu jokaiselle. Se on Dry Stout nimeltä Guinness.

Panimo - St. James's Gate / Diageo

Olut - Guinness Original / Extra Stout

Maa - Irlanti

Tyyli - Dry Stout

Speksit - 5% / ? EBC / ? EBU

Vaihtelevissa oloissa varsin pitkään säilytettyn Original Guinnessin ulkonäkö on tavallisen stoutmainen; mustan värinen olut vaalealla vaahdolla sekä vähällä pitsillä. Tuoksu on jokseenkin vaatimaton. Siinä on kevyttä paahteisuutta, maltaisuutta, viljaisuutta sekä ripaus mämmimäisiä vivahteita. Samaa vaatimatonta linjaa jatkaa makukin. Paahteisuutta on kohtalaisesti, muttei mitenkään runsaasti. Lisäksi maku on hieman maltainen sekä katkera. Tosin en tiedä, johtuuko katkeruus humalasta vaiko kohtalaisen pitkästä säilytysajasta. Kaiken kaikkiaan makuelämys on hyvin yksiuloitteinen. Hiilihappot ovat terävät sekä runsaat, runko jää ikävästi kuitenkin laihaksi.

Guinness Original kevyt stout, jonka sisään on myös aloittelevan olutharrastajan varsin helppo päästä. Itselleni tämä kuitenkin osoittautui hieman tylsähköksi, enemmän "kaikkea" olisi varmasti parantanut asiaa kummasti. Tälläisenään keskiverto olut.

31/50